Saihan Calle sellaisen viime vuonnakin, pelattuaan vielä paljon huonomman alkukauden. Kyllä Euroopasta sarjoja löytyy, mistä vielä ihan asiallisen korvauksen saa.

Mitä mieltä olette joukkueen pelaajiston tasonvaihteluista kauden aikana? Onko meillä poikkeuksellisen paljon sellaista, että jokin yksilö pelaa loistavasti jonkin aikaa, ja sitten katoaa harmaaseen massaan? Muita joukkueita ei tule seurattua niin paljon sillä silmällä pelaajakohtaisesti, että...

Ehdottomasti minusta saisi olla erilaisuutta kenttien välillä. Olen myös pohtinut, olisiko pelaajia mahdollista treenauttaa vähän erilaisissa rytmeissä kauden aikana, jotta koko porukka ei olisi umpijäässä samaan aikaan. Ilmeisesti kuitenkin liian vaikea toteuttaa käytännössä.

Siinä olisivat ainakin kaikki samassa rytmissä, tosin en tiedä, ehtisikö sillä rytmillä saada aikaan kovin mairittelevaa hyökkäyspelaamista.

Ai niin taisivat olla sen verran eri aikaan joo. Tässä viidenkympin ylityksen jälkeen tää ajantaju katoaa ja kaikesta tulee yhtä ja samaa puuroa.

Koska itsehän en jaksa uskoa, että Myrrä suivaantuisi pelkästä Raipen tulosta koppiin niin paljon, että puhevälit menisivät. Mutta jos tämä tulkitsi Raipen olleen se "vuotaja" ja Myrrän menettäneen joviaalin miehen kasvonsa tuon ulostulon seurauksena, niin suivaantuminen tekee jo enemmän järkeä.

Olisiko siinä käynyt sitten niin, että Myrrä olisi päätellyt Raipen "laverrelleen" tiedon Kolppasen nimittelyistä ulkopuolisille, ja siitä sitten olisi alkanut se kylmä sota?

Voisikohan "Punnitse ja säästä" toimia Ilveksen ensi kauden pääyhteistyökumppanina? Tätä politiikkaa talossa tunnutaan mainiosti noudatettavan.

Ainahan Ilveksellä jää piippuun, kun peleissä alkaa olla panosta. Ei mitään uutta tässä.

Odotan mielenkiinnolla, kuinka monta kolmos/neloskenttää Tillu meille ensi kaudeksi sainaa.

Tampereen Pelikaanit olisi kyllä huomattavasti kuvaavampi nimi ensi kauden porukalle kuin Tampereen Ilves. Jospa sitten parin vuoden päästä joukkueessa pelaisi vaikka ihan rehellinen Ilves-kasvattikin. Sitä odotellessa.

USA ei herätä valtiona lämpimiä tunteita, mutta silti todettava, että MacKinnonin vittuuntuneen naaman näkeminen tässä kohtaa on ihana näky. Helvetin ämmä.

No ei todellakaan ole. 1980-luvun alussa aloin käydä peleissä, ja silloin pahinta, mitä katsomosta huudettiin, oli "Nuija!". Ja Forssan jäähallissa "Nasse-setä" ilmoitti välillä olevansa hyvin hyvin vihainen. Katsomossa oli hyvä tunnelma, kaikilla oli mukavaa ja vanhemmat saattoivat hyvin jättää...

Sen verran vois tää osastoporukka nyt edes tehdä, että vaihtais nimen johonkin muuhun, ettei tarvis Maestron numeroa liata.

No voi hemmetti, olipas pysäyttävä uutinen. Osanotot läheisille.