U16-sarjasta juttua. Ilves on tällä hetkellä taulukossa kuudentena tukevasti menossa pleijareihin ja ylipäätään sarjaa ylivoimaisesti johtavien Kärppien takana kuusi seuraavaa ovat 5 p. sisällä.

"Maalivahdeista parhaan torjuntaprosentin on kirjannut viidessä Ilveksen ottelussa torjunut Rasmus Lindroos lukemalla 93,8. Lindroos on ykkönen myös maalikeskiarvolla mitaten, sillä hän on päästänyt taakseen vain 1,77 maalia ottelua kohden."

Aiempaan monilajisuus-keskusteluun liittyen totean yhden haasteen:

Kun pelaaja on monessa eri lajin treeniryhmässä, kuka pystyy huolehtimaan levosta ja palautumisesta? Ei saa käydä niin, että toisen lajin treeniryhmässä vedetään maksimivoimaa tms. ja sitten seuraavana päivänä toisen lajin parissa ollaankin samassa teemassa.

Carabasin Markiisi sanoi:

U16-sarjasta juttua. Ilves on tällä hetkellä taulukossa kuudentena tukevasti menossa pleijareihin ja ylipäätään sarjaa ylivoimaisesti johtavien Kärppien takana kuusi seuraavaa ovat 5 p. sisällä.

Laajenna klikkaamalla

Otettava huomioon että Ilveksellä on vähiten pelattuja pelejä. Mielestäni on odotuksiin nähden suorittanut todella hyvin. Vaikka maalinteko takkuaa niin puolustushommat hoidetaan pääasiassa tunnolisesti. Viime kauden (U15) ylivoimainen ykkönen Tappara on pisteen takana, vaikka pelannut kolme peliä enemmän.

El Reino sanoi:

Kun pelaaja on monessa eri lajin treeniryhmässä, kuka pystyy huolehtimaan levosta ja palautumisesta? Ei saa käydä niin, että toisen lajin treeniryhmässä vedetään maksimivoimaa tms. ja sitten seuraavana päivänä toisen lajin parissa ollaankin samassa teemassa.

Laajenna klikkaamalla

Kyllä. Tästä syystä jättäisinkin oheisharjoittelun lasten (Vanhempien) vastuulle, että he etsisivät erillisen ryhmän missä harjoitella fysiikkaa. Olen itse aikanaan vetänyt omalle pojalle ja muutamalle pelikaverille fysiikkareenejä kesäsin. Varmasti on meitä muitakin innokkaita jotka voisivat samalla tavalla vetää pienryhmää ympäri vuoden, ihan ilmaiseksi.

El Reino sanoi:

Aiempaan monilajisuus-keskusteluun liittyen totean yhden haasteen:

Kun pelaaja on monessa eri lajin treeniryhmässä, kuka pystyy huolehtimaan levosta ja palautumisesta? Ei saa käydä niin, että toisen lajin treeniryhmässä vedetään maksimivoimaa tms. ja sitten seuraavana päivänä toisen lajin parissa ollaankin samassa teemassa.

Laajenna klikkaamalla

Omassa ikäluokassani hoidin nämä aikoinaan niin, että kauden alussa teetin pelaajille kyselyn, jossa he kertoivat mm. mitä muita harrastuksia heillä on ja sitten otettiin keskustelut pelaajan, joukkueen fysiikkavalmentajan ja pelaajan vanhemman kanssa, jossa kävimme sitten läpi mitkä toiveet pelaajalla on itsellään omasta harrastamisesta ja miten eri harrastukset voidaan sovittaa yhteen. Esimerkiksi sitten kun yhdellä lapsella oli telinevoimistelua kerran viikossa, yleisurheilua kerran viikossa ja jääkiekko 2-3 kertaa viikossa (+ yksi lenkkipäivä) niin kävimme sitten ihan kalenterin kanssa läpi, että mitkä jääkiekkoharjoitukset pitäisi lähtökohtaisesti jättää välistä, että lapselle tulee myös joku vapaapäivä viikon aikana, ja annoimme vapautuksen tuosta joukkueen lenkkipäivästä. Toisena esimerkkinä lapsi pelasi myös talvisin jalkapalloa 2-3 kertaa viikossa niin näissä tehtiin aika samat suunnitelmat, eli yksi kiekkoharjoitus esimerkiksi jätettiin suosiolla pois viikko-ohjelmasta tämän lapsen kohdalla. Kauden puolivälissä kävimme sitten kalenterit uudestaan läpi ja pohdimme yhdessä onko tarvetta tehdä jotain muutoksia suunnitelmaan vai ei. En tiedä käytiinkö tällaisia keskusteluja muissa lajeissa (todennäköisesti ei), mutta jokainen näistä lapsista lopulta valitsi jääkiekon päälajikseen ja uskon tällä joustavuudella ja keskustelulla olleen isokin merkitys päätökseen kun jääkiekon puolelta ei tullut minkäänlaista paineistamista (toisin kun käsittääkseni jalkapallon puolelta).

Tässä puhuttiin kuitenkin sen verran pienistä lapsista (alle murrosikäisistä) ettei ollut mitään tarvetta valvoa treenien sisältöä sinänsä, koska kaikki oheisharjoittelu oli ketteryyttä, liikkuvuutta, nopeutta, kehonpainoharjoittelua tai peruskuntoa eikä mitään saliharjoittelua tai maksimivoimaharjoittelua. Ainoa ero olisi kuitenkin ollut tässä se, että pelkästään kalenterin lisäksi olisi käyty läpi myös sitä harjoittelua ja reagoitu sitten viikon aikana vaikka niin, että jos pelaaja kertoo ennen oheisharjoittelun alkua eilisestä maksimivoimatreenistä niin hänelle olisi annettu sitten kevyempi treeniohjelma. Meillä oli kuitenkin esimerkiksi joka treeneissä ns. vemppaosasto, eli lapset joilla oli jotain pieniä vaivoja tai loukkaantumisia (hyppääjän polvi oli hyvinkin yleinen vaiva) niin lapsi olisi hyvinkin voitu laittaa vetämään yksittäinen treeni tämän ryhmän kanssa.