Ja näin. Haaralan nimeä kuulemma enää vain kuiskitaan Wienin kaduilla. Eiköhän joku Chelseakin mahdu miehen takataskuun.

Timo Koskelan täysin tarpeettomista lasunnoista ilmenevä ylimielinen asenne on itselle isoin ongelma Koskelan suhteen. Kaksi vuotta sitten retosteltiin ennen pleijareita Greg Moron hankkimisen jälkeen, kuinka tankki on nyt täynnä, mutta oltiin hiljaa kun välierissä tiputtiin Pelicanssille. Nyt...

Mikään ei ole muuttunut. Edelleen kolme voittoa on ottamatta, ja nyt ne on otettava. Kalpa sai yhden maalin, siksi kirjoitin, ettei me heidän hyvyydrn vuoksi olla hävitty. Nyt ei saa pelaajat eikä kukaan muukaan vaipua tappiomielialaan.

Ilveksen ei pidä voittaa Kalpaa, vaan maalinteon käsittämätön vaikeus.

Kolmas vuosi peräkkäin, kun ollaan kompastumassa maalinteon vaikeuteen. Ei näillä pelaajilla pitäisi olla väliä onko vastustaja tehnyt yhden vai kaksi.

Ja tässä kohtaa hyvästellään viime kevät ja painetaan voitot kotiin.

Voisiko joukkueen henkinen taakka kevetä, jos Ratisen jättää pois? Helvetti miten turhaa sekoilua.

Koska tämä sarja on tähän asti ollut lähes identtinen viime kauden kanssa, niin tänään tulee voitto. Toivottavasti se tulee selkein lukemin, sillä se kertoisi, että on vihdoin herätty kevääseen.

Sportissa ei kannata huolehtia mainehaittaa, sillä vaasalaiset veronmaksajat kuittaavat kyllä talousongelmat.

Ilves on joukkue, jolta ei toimistosekoilujen aikoina ikinä nähty tuhkimo-tarinoita, ja joka isona seurana häviää aina nololla tavalla pienemmilleen.

Jälleen kerran Kalpa-sarja kaatuu tähän Kuortaneen Merikiveen. Mikko vai mikä sen nimi on.

Kalpan faneilla on näköjään hierarkia, jossa tavalliset rivijäsenet kantavat keltaista mainospaitaa, ja mobin top boylla on vaaran tuntua tuova musta paita päällään. Kuinkahan tuossa yhteisössä edetään haastamaan musta paita itselleen?

Vieraspäädyss Ponsse-mainosseinästäkin kuului hetken ajan ääntä.

Heti paljastui millainen rottalauma vastassa on. Siellä luistellaan tuomarien ympärillä erän päätyttyä ja pääkäskijä ulisee omalta paikaltaan. Filmirullaa kuluu tässä sarjassa kyllä runsaasti.

Jos DIF etenee jatkoon tästä, voi Haarala kehuskella tiputtaneen saman konferenssiliiga-kauden aikana molemmat wieniläisseurat.

Minä, me, Järvenpää! Minä, me, divari! Minä, me, KHL!

Tämähän on kuin Ilves Sporttia vastaan vuodesta 2012 eteenpäin.

Sen verran aikaa Itäpäädyssä kausia viettäneenä muistan kuin eilispäivän, kun tuon kiimaisen chantin tahdissa Jonne Hjelm upotti Tammelassa 2015 tolpan kautta tasoitusosuman HJK:n verkkoon. Pidän tietenkin ymmärrettävää ja suoraselkäisenä toimintana, että tuo chantti on muuttuneen...

Eikä hakalaiset.

Ei ihme, ettei vähään aikaan olla kuultu Yksi Rakkaus, Yksi Seura-chänttiä, kun seuroja onkin kaksi, joita rakastaa.