Manngardin aikaakin pidettiin ihan hyvänä, koska tilanne olisi voinut olla 90-luvulla pahempikin. Tällaisessa ajattelussa ei katsota eteenpäin, vaan taaksepäin. Vaikka muut menee ohi, niin itse ei kannata tehdä mitään paremmin, koska täytyy olla kiitollisia, että saadaan sentään olla mukana.