Paikan päällä pelin nähneenä mieleen jäi oikeastaan nämä asiat.
- Pavlat näytti epävarmalta maalissa ja aktiivisuus löytää kiekko puuttui
- Ilveksen puolustajat peruuttavat maalivahdin syliin ja/tai hukkaavat miehensä
- Puolustajat eivät töni vastustajan miehiä pois maalilta, varmaan jäähyjä peläten
- Tunne puuttuu pelistä täysin, eikä mitään torikokouksia synny kumpaankaan päähän
- Taklaukset puuttuvat lähes kokonaan kummassakin päässä kenttää
- Hyökkääjät laukovat hyvin lepsuja vetoja
- Avopaikoissa, joita oli useampi, hyökkääjällä on aina kiekko luistimissa tai kiekkoa asetellaan ennen vetoa
- Ohi maalista lauotaan todella paljon tai puolustajien jalkoihin
- Nurkissa voidaan viettää paljon aikaa, mutta kulmapelistä ei päästä murtautumaan maalille vetopaikkaan
- Ylivoimalla ei saada mitään uhkaa aikaan, eikä peliä saada rauhoitettua
Ala-asteikäinen tyttäreni kysyi lapsen silmillään kolmannessa erässä, että onko noi pelaajat tuolla kentällä pelanneet ennen tätä peliä, kun ne on niin huonoja. Se oli yllättävän hyvä kysymys. Pelin laatu ja toteutus oli tosi tyypillistä junnusarjan ottelulta; kolmen syötön ketjua ei saada aikaan, vaan kiekot karkaa, syötöt tulee luistimille tai väärälle puolelle. 2-1 tilanteita syntyy vähän kummallisista tilanteista, irtokiekkoihin reagoidaan viiveellä, vetojen virittäminen kestää, kiekkoa puretaan hädässä vastustajan lapaan, syötetään riskillä kentän läpi jne. Kaikenlaista, mitä ammattilaisen ei enää olettaisi tekevän.
Kaiken kaikkiaan, tämä ilta oli kamala katsomossa. Ihmettelen, jos joku näkee tässä pelissä jotain kehityskelpoista. Tonne kun saisi jonkun Palveen ylivoimaa pyörittämään, niin se näkyisi kuuhun asti, miten eri tason pelistä silloin nautittiin.