Oon tässä kauden mittaan useamman kerran istunut katsomossa tai ruudun ääressä ja miettinyt, miten tämä sama meininki toistuu pelistä toiseen. Peli näyttää usein ihan hyvältä, paikkoja tulee, mutta tulos ei vaan seuraa mukana. Kun tätä on tullut ihmeteltyä tarpeeksi, päätin kaivaa numerot esiin ja tehdä tällaisen pienen analyysin.
Päätin verrata Ilvestä nimenomaan Tapparaan, koska he ovat tällä hetkellä sarjan kärjessä ja mielestäni meidän pahin kilpailija. Jos halutaan joskus oikeasti olla siellä missä Tappara on tällä hetkellä, niin silloin vertailu heihin on välttämätöntä.
Otin otannaksi
30 viimeisintä Liiga-ottelua molemmilta joukkueilta, jotta kyse ei ole yksittäisistä peleistä tai hetkellisestä formista, vaan siitä, miten nämä joukkueet oikeasti suorittavat pidemmällä aikavälillä. Tämän taulukon tarkoitus on siis suoraan verrata maaliodottamaa suhteessa tehtyihin maaleihin.
katso liitettä 17541
Kun taulukkoa katsoo, ensimmäinen huomio on se, että
Ilves ei ole maaliodottaman kannalta mitenkään kaukana Tapparasta. Maaliodottamat ovat lähes identtiset. Ilves luo paikkoja ihan riittävästi, eikä peli ole jatkuvaa selviytymistä.
Mutta sitten tullaan siihen kohtaan, missä erot alkavat tuntumaan:
Maaliero ja tulostaulu eivät valehtele
Tapparan peleissä maaliero on selvästi plussalla. He tekevät useammin neljä tai viisi maalia kuin jäävät kahteen. Ilveksellä taas korostuvat ne pelit, joissa tehdään yksi tai kaksi, vaikka paikkoja olisi enemmänkin.
Silmiinpistävää on myös se, että Tapparalla on selvästi enemmän
useamman maalin voittoja, kun taas Ilveksen voitot ovat usein maalin pelejä. Kun Ilves häviää, häviöt ovat yllättävän usein selviä. Tämä kertoo aika suoraan siitä, kumpi joukkue pystyy kääntämään momentumit edukseen.
Alisuorittaminen näkyy kaikkialla
Ilves alittaa maaliodottamansa 16 kertaa tässä otannassa. Tappara vain 7. Tämä näkyy suoraan maalieroissa ja sarjapisteissä. Tappara voittaa pelejä, joissa xG ei ole heidän puolellaan. Ilves häviää pelejä, joissa sen pitäisi voittaa.
Lisäksi Tappara tekee paljon maaleja tilanteista, jotka eivät näytä niin vaarallisilta. Kiekko toimitetaan maalille, maski on kunnossa ja irtokiekot siivotaan sisään. Ilveksen maalinteosta puuttuu selkeästi laatu ja viimeistely.
Tämä ei ole sattumaa vaan identiteettikysymys
Kun tätä katsoo kokonaisuutena, niin kyse ei ole yksittäisestä ongelmasta vaan tavasta pelata ja tavasta rakentaa joukkuetta. Tappara on rakennettu voittamaan pelejä pienilläkin marginaaleilla. Ilves on rakennettu pelaamaan hyvännäköistä jääkiekkoa, joka ei aina käänny tulokseksi.
Tässä kohtaa katse alkaa kääntyä väistämättä valmennukseen ja seurajohtoon.
Jos numerot näin selvästi kertovat, että ongelma ei ole paikkojen luomisessa vaan niiden hyödyntämisessä, niin eikö tässä olisi jo aika selkeä vihje siitä, minkälaisia pelaajia tähän joukkueeseen tarvitaan. Pelaajia, jotka elävät maalin edessä. Pelaajia, jotka tekevät maalin silloinkin kun peli ei kulje. Pelaajia, jotka eivät tarvitse kolmea huippupaikkaa yhteen osumaan.
Mites sitten playoffit?
Täytyy sanoa suoraan, että
tällä statistiikalla playoffeihin meneminen vähän hirvittää. Keväällä peli hidastuu, paikat vähenevät ja jokainen maali on työn takana. Jos Ilves jää näin usein maaliodottamastaan runkosarjassa, niin marginaalit eivät yksinkertaisesti riitä keväällä.
Tämä analyysi ei tarkoita, että kaikki olisi pielessä. Mutta se tarkoittaa, että
jokin oleellinen puuttuu. Ja jos siihen ei uskalleta tarttua joukkueen rakentamisessa ja pelillisissä painotuksissa, niin me voidaan taas keväällä todeta, että peli oli ihan hyvää ja katsella sivusta, kun ne samat joukkueet jatkavat pidemmälle.