Aikanaan Mälkiä valmentajana tästä jo avautui, siis potkujenkin uhalla ja sano ettei mitään sen päivän vaatimuksia vastaa. Ajat tuskin sinänsä on muuttunut. Jalo siis tuolloinkin Tj,nä.
Mälkiä ei kyllä viitannut Risto Jaloon. Minä olin paljon paikalla ja usein juttelin Hessun kanssa treenien tai matsien jälkeen.
Aiemmin keväällä 1999 toimistolla käydessäni Ilves ry:n puolella, Toikka pyysi minua selvittämään, mitä tietoja saisin Daniel Marois’ta. Ihmettelin, että miksi minun, junnukoutsin, tulisi tämä asia selvittää, mutta tein työtä pyydettäessä. Muistan, kun kiikutin nivaskan Toikalle, johon olin useita varoituksia kirjoittanut. Yksi oli NHL-koutsin lausunto, että Marois’lle tulee hiki vain, kun hän juoksee treenien jälkeen autolleen. Olin hämmästynyt, kun kaikista varoitteluista huolimatta sen hetkisen Ilves-historian kallein pelaaja saapui Tampereelle.
Jalo saapui loppukesästä 1999 Ilvekseen ja Mälkiä oli aloittanut ensimmäistä kauttaan. Ilves oli taloudellisesti täysin kuralla ja Hakametsän tarinan mukaan Jalo joutui ensi töikseen kertomaan Marois’lle, ettei Ilveksellä ole varaa pitää häntä. Pelaajien palkkoja leikattiin jne. Erään kerran juttelimme Hessun kanssa kaksistaan ja hän kertoi, että hänellä on täysin kusetettu olo. Hyvän SaiPa-kevään jälkeen hänellä oli useita ottajia, mutta Manngård ja/tai hänen edustajat lupasivat kuun taivaalta ja huippujoukkueen. Muistaakseni oli joku huippupakki luvattu jne. Pakkia ei koskaan tullut, Marois jouduttiin laittamaan pois, palkkoja rästissä. Hessu huokaisi, että hän oli työskennellyt muistaakseni 2-3 kk ilman palkkaa (hänen oma versio).
Organisaatio oli sekaisin, Jalo alkoi luomaan organisaatioon uskottavuutta ja Ilves-fanit huusivat kuorossa ”Mälli lentää” ja Ilveksen mustalla palstalla vaadittiin, että Mälkiä tulee lähettää Saimaalle poijuksi.
Ilveksen kusettamat Mälkiä ja Atu jatkoivat fanien vaatimuksista huolimatta ja valmensivat Ilveksen seuraavalla kaudella pronssille.
Olen siis yhden kanukin scoutannut Ilvekseen. Kaikkeni tein, ettei häntä olisi otettu. Enkä edes tuolla hetkellä tiennyt, että Ilveksen rahatilanne oli surkea.
Ilveksen silloista toimistoa vastapäätä oli huoltoasema. Siellä kävi niin junnukoutseja kahvittelemassa kuin pelaajiakin. Pelaajat silloin, kun heillä asiaa toimistolle esim palkkaneuvotteluiden yhteydessä. Olisiko ollut vuosi pari ennen Marois’n kautta eräs rightin pakki nauroi onnesta ja kertoi, että hän sai satatuhatta markkaa enemmän palkkaa kuin mitä hän olisi edes uskaltanut pyytää.
Pyörittelen päätäni näitä muistellessa. Olen todistanut läheltä järkyttävän surkeaa Ilveksen johtamista ja yhtenä pienenä palasena sain olla mukana nostamassa Ilves ry:n junioritoiminnan Suomen ykköseksi. Valitettavasti se toiminta murskaantui tulevina vuosina.