Käsittääkseni Mälkiä viittasi sillä haastattelulla Ilveksen löperöön harjoittelukulttuuriin joista on tarinoita ihan tarpeeksi Veijareita ja virtuooseja ja Tuntematon huoltaja - kirjoissa kerrottu. Ja samaa jutteli Summanen kun kertoi sen lyhyen selvityksen jälkeen minkä kävi tekemässä että koko seura pitäisi räjäyttää alkutekijöihinsä. Se viimeisinkin finaalijoukkue taisi aika paljon pyöriä Tampereen baareissa vapaa-ajallaan mutta Jursinovin venäläistyylinen harjoittelukulttuuri huolehti että siitä sitten myös hintaakin maksettiin. Se kaikuu jotenkin vieläkin tänä keväänä julkaistussa jutussa jossa J-P Jansson kertoi kuinka Tapparan pelaaja kävi Ilveksen kopissa joskus 00-luvun alussa ja katsoi että mitä v***ua! Että pizzaa ja kaljaa keskellä kautta! Ja kyllä, toki tiedetään että se oli sitä aikaa ja nykyään Ilves on tullut noista ajoista paljon eteenpäin ja pelaajatkin on paljon ammattimaisempia.
Se mikä asiassa tökkii on se, että tällaiselle jutulle naureskellaan että hehe, näin meillä. Eihän tuon pitäisi olla millään tavalla hauskaa vaan enemmänkin tuon pitäisi olla sellainen nolo paljastus, josta ei nyt oikein voi henkseleitä paukutella mutta mitä sitä kieltämäänkään. Minulle tulee tuosta vähän samanlainen olo kuin lukiessa Karalahden elvistelyä siitä kuinka kova jätkä hän on ollut kun on vetänyt ihan älyttömät määrät viinaa, piriä ja kokkelia ja siitä huolimatta pystynyt pelaamaan lätkää. Että mitä hiton siistiä tuossa on? Miten se voi olla jonkun mielestä hienoa ja tavoiteltavaa että olet kiekkoilijana mennyt pelkillä lahjoilla, pettänyt joukkuekavereiden ja valmentajien luottamuksen etkä ole käyttänyt kiekkoilijana potentiaaliasi kuin ehkä 50-60%? Ja kuitenkin tälle herralle löytyy omat faninsa ja Ilveksestä tyypit jotka löysäilyn siunaa "pojat on poikia" - jargonilla.
Joku ihmeen voima näyttää Ilveksen kopissa olevan, jossa kovinkin ammattilainen taantuu mukavuudenhaluiseksi minimisuorittajaksi. Viimeisimpänä esimerkkinä Klingberg. Siis maailman kovimmat liigat kolunnut täysiverinen ammattilainen tulee meille kun hommat on rakkaassa Frölundassa ajautuneet umpisolmuun ja hurmaa kaikki puheillaan ja asenteellaan: jatkosopimus on selviö, totta kai maksetaan mitä pyytää, raha on halpaa kun kerrankin tällainen ammattilainen saadaan Ilveksen koppiin. Ja sitten, tyyppi jonka ammattimaisuutta pitäisi viimeisenä epäillä, palaa omatoimijaksolta rapakunnossa ja antaa heti massiivisen tasoituksen muille, johtavana pelaajana. Ja näitä esimerkkejä riittää: Lancaster, Jokipakka, Glendening, M. Järventie, Myttynen....
Että ei se Mälli tainnut ihan hakoteillä olla liki 30 vuotta sitten. Ripa on nostanut meidät tälle "hyvä"-tasolle mutta sinne ihan absoluuttiselle huipulle ei taida eväitä riittää. Pitäisi melkein poistaa kopista ne kapteenien kuvat vuoden -72 jälkeen (Kaario jääköön) ja todeta että nyt palataan mentaalisesti siihen hetkeen kun Tappara teki itsestään puoliammattilaisseuran ja me jäätiin amatööreiksi. Toimintakulttuurin muutos ei ole helppo ja mukava tie (kysykää vaikka Raumalta) mutta välttämätöntä jos joskus halutaan olla muuta kuin kiva Tampereen kakkosjoukkue. Menestyksen siemenet on karvaita mutta hedelmät makeita.
