Jollain kierolla tavalla oon vähän samaa mieltä. Ei hävetä tai yritetä piilottaa mitään, vaan omitaan koko muovisuuden paketti - läpsyttimet, aallot, KUOPIJOO-huudot ja kuuluttajan ohjatut chantit. Ja kannetaan ne ylpeydellä.
Ja kieltämättä siinä on jotain symppistäkin: koko kylä savolaisia painaa hartiavoimin yhteen hiileen, vähän niin kuin kyse olisi jostain yhteisestä jutusta, jossa tärkeintä ei ole tyyli vaan se, että ollaan mukana. Tämänkin voi toki tehdä tyylillä, kuten esimerkiksi Lappeenrannassa tällä hetkellä.