En epäile. Ja isosti keikautti Raipen tuominen venettä siis.
Usein kyllä mietin, että ovatko Suomen herkimpiä ihmisiä poliitikot ja ammattilaisseurojen jääkiekkovalmentajat. Samankaltainenhan kuvio kävi Tuokkolan kanssa. Syksyllä Tuokkolalle ilmoitettiin ettei jatkoa tule ja paikalle tulee Kivi. Siitä muutama kuukausi eteenpäin ja Tuokkola oli kortistossa, kun oli menettänyt halun valmentaa ja Ilves putosi alaspäin. Muistan myös artikkeleita/podcasteja lukeneena/kuunnelleena, että päävalmentajan palli alkaa heti helisemään, kun tulee huhuja tai ilmoitus, että kakkonen onkin ensi kaudella ykkönen. Esimerkkejä lähihistoriasta on varmasti kuinka paljon.
Usein pelaajille sanotaan, että tämä on ammattiurheilua ja mikäli et pärjää on takana liuta odottamassa uusia yrittäjiä. Valmentajilta kuitenkin joskus tuntuu unohtuvan, että samalla lailla he ovat tulospaineen alla ja samalla lailla heidänkin takana on liuta yrittäjiä valmiina hyppäämään tilalle. Ja kuitenkin ovat usein aika herkillä, jos ja kun lähtö tulee. Eikä siinä, potkut ovat aina perseestä, mutta kyllä tuntuu monella valmentajalla olevan nahka aika ohut.
Ymmärrän, että seuralegendan tuominen apuvalmentajaksi voi aiheuttaa epäluottamusta, mutta todella herkkä se nahka on, jos ei halua ottaa vastaan apua, mikä auttaa heikkouksien parantamisessa. Ja tämän voi ihan samalla lailla sanoa Niemelälle, jos siellä on tosiaan apua tarjottu tällä kaudella erikoistilanteisiin tuomalla uusi valmentaja sisään. Tällaisissa tilanteissa pohtisin itse ihan valmennuksen yli kävelemistä, varsinkin, kun kehitystä ei hirveästi ole kauden mittaan tullut.
Oma ajatukseni on että valmentajavalinnassa on kolmen vuoden sääntö, kyllä se yleensä on 3 vuotta se aika jossa valmentaja on seuralle antanut sen mitä annettavissa on.
Tässä ajan itse vahvasti vastakarvaan. Omasta mielestä tuo kertoo paljon valmentajan heikkoudesta, mikäli kolme vuotta on se maksimi, minkä hän pystyy ykkösenä vetämään. Ihmettelen, miten Suomi on niin poikkeuksellinen maa verrattuna muihin huippumaihin kiekossa, että täällä ei oikeasti pitkiä valmentajapestejä ole pääsarjatasolla.
Tuosta, kun katsoo esimerkiksi Ruotsin viime kauden finalisteja, Luulaja ja Brynäs, niin Luulajan valmentajalla menossa yhdeksäs kausi, tosin Brynäsin valmentajalla menossa vasta kolmas. Tällä hetkellä sarjaa johtava Frölunda vaihtoi täksi kaudeksi valmentajaa. Sitä ennen Roger Rönnberg valmensi Frölundaa 12 kautta. Samanlaisia esimerkkejä löytyy aivan varmasti myös Sveitsistä, Tshekeistä ja Saksasta.
Miten suomalaiset valmentajat, tai ehkä paremminkin Suomessa valmentavat, ovat niin poikkeuksellisia tapauksia muuhun Eurooppaan verrattuna? Urasuunnittelu on varmasti yksi tekijä ja moni Suomessa valmentava haluaakin ulkomaille. Paine on tietenkin toinen, huippujoukkueissa ei kauaa pysy, jos ei tule tulosta on mono nopeasti persuksissa. Tässä tosin ylempi esimerkki Frölunda aika poikkeuksellinen. Tuohon Rönnbergin 12 kauteen mahtui kaksi mestaruutta, muuten kausi päättyi välieriin tai puolivälieriin. Runkosarjassa ei myöskään yhtään runkosarjan voittoa ja keskiarvosijoitus runkosarjassa neljäs (3,83).
Mun ihannemaailmassa meidän penkin takana olisi edelleen "Myrrä", eli valmentaja joka olisi meillä esimerkiksi 5+ vuotta. Välillä menee paremmin ja välillä huonommin runkosarjat, mutta mikäli homma muuten toimii, pelaajat kehittyy ja peli kehittyy, niin ne huonotkin hetket on kestettävä.
Myrrän kohdalla tuosta ensimmäisestä ei mielestäni tarvitse edes keskustella. Peli sen sijaan ei tuntunut kehittyvän ja yritettiin aika itsepäisesti vaan pysyä samassa tyylissä. Loppujen lopuksi sanoisin ettei Myrrän potkut täysin pelin kehittymättömyydestä johtuneet, vaan kyseessä oli monen asian summa ja kehityskulku. Yhden lisämausteen kaikkeen toi Raipelle "kiukuttelu".