Kotimaisen jalkapallon kehitys

[Peluuri]

En äkkiseltään löytänyt sopivampaa ketjua niin laitetaan tänne. Kotimaisen jalkapallon kehitystäkin tärkeämpi asia. Palloliitolle vaihteeksi

 

[onc]

Suomalainen pelaajakehitys saa armotonta kritiikkiä | Aitio

Harva nuori murtautuu isoon rooliin Veikkausliigassa. Aition erikoisjutussa suomalaiset jalkapallotoimijat arvioivat pelaajakehityksen kipupisteitä.

www.apu.fi

Lukemisen arvoinen, vähän pidempi kirjoitus, mihin saatu kommentteja myös Ilveksen Iikka Miettiseltä. Paljon hyviä pointteja ja näkökulmia vähän jokaisesta perspektiivistä.

FC Interin pelaajatarkkailija, Jyrki Ahola:

– Jos sanon vähän ilkeästi, niin mokaamme tämän jutun heti siinä vaiheessa, kun lapset aloittavat jalkapallon.

– Meillä on edelleen arkuutta ja kauhistelemme urheilemista. Rupeamme heti laskemaan rimaa, kun lapset tulevat lajin pariin, emmekä tee oikein mitään viimeisen päälle.

– Kaikkein vähiten vaadimme parhailta pelaajilta, Ahola jyrähtää.

Ja Ahola jatkaa:

Hän painottaa, että Veikkausliiga on ammattilaissarja, jossa pelataan työpaikoista.

– Puhumme koko ajan kilpailun lisäämisestä, mutta sitten, kun nuoret joutuvat ensimmäistä kertaa urallaan taistelemaan minuuteista ja pelitilastaan, ruvetaan heti itkemään ja etsimään syitä muista tekijöistä.

– Kun nuori on riittävän hyvä ja menee muutamassa kuukaudessa itseään kokeneempien ohi, vanhemmatkin pelaajat ymmärtävät ja hyväksyvät sen.

– Mutta sitä kokeneemmat pelaajat eivät hyväksy, jos nuorta yritetään ajaa väkisin kentälle, vaikka taso ei riitä.

Iikka Miettinen:

– Pelaajien kehittäminen mokataan keskimäärin jo lapsuus- ja nuoruusvaiheessa.

Yhtä seikkaa Miettinen haluaa kuitenkin alleviivata: pelaajat itse eivät ole syyllisiä nykyiseen jamaan.

Kehityksen suurin jarruttaja on koko lajikulttuuri.

– Suomalainen jalkapallokulttuuri on niin olematonta, että valmentajat ovat tavallaan sen uhreja. Ja pelaajat taas ovat katastrofaalisen huonon juniorivalmennuksen uhreja, Miettinen arvioi.

Täysin ilmaiseksi ei ainakaan nuoret Ilveksessä pääse pelaamaan.

Kysymykseen siitä, pitäisikö pääsarjatasolla pelata nykyistä enemmän nuoria, Miettisellä on ytimekäs vastaus.

– Ei ”pitäisi”. Toivon kyllä, että useampi nuori olisi valmis pelaamaan Veikkausliigassa, mutta paikka täytyy ansaita.

Agentti Sami Salonen:

Hän painottaa, että siinä on valtava ero, pelaako nuori Veikkausliigaa 17- vai 19-vuotiaana.

– 17-vuotiaana pelaaja kilpailee vain eurooppalaisia ikätovereitaan vastaan, sillä Euroopan ulkopuolelta voi hankkia vain yli 18-vuotiaita pelaajia. Sen sijaan 19-vuotiaana pelaaja kilpailee koko globaalia markkinaa vastaan, Salonen selventää.

Erkki Valla:

Aihe palautuu Vallan aikaisemmin mainitsemaan riskinottoajatteluun.

– Jos seura panostaa systemaattisesti nuoriin pelaajiin, on selvää, että välillä tulee epäonnistumisia, kun joku pelaaja ei täytäkään odotuksia. Se on sisäänrakennettu osa kokonaisuutta.

– Mutta jos riskinottokyky puuttuu kokonaan, hyvät aihiot eivät tule riittävän nopeasti esille. Silloin menetetään paljon pelaajan arvossa.

– Aikaikkuna on sen verran kapea, että hyvätkin pelaajat ”happanevat” aika nopeasti, kun ikää tulee lisää, Valla lisää.

 

[Peluuri]

Tässä pitääkin ymmärtää se kun näiden joukkueiden rakennetta mietitään, että esimerkiksi kakkosen ja Veikkausliigan välissä on valtava kuilu joten sieltä ei noin vaan nousta Veikkausliigaan ellei todenteolla tee tuhoa ja säilytä tasonsa suvereenisti läpi kauden kuten Kumpu teki. Nuorilla pelaajilla se taso heittelee ja satunnaiset väläytykset ei valitettavasti riitä tällä tasolla. Ja lainojen jälkeen aika usein käy niin, että luovutaan pelaajasta ilmaiseksi eli tavoitteet pelaajan kohdalla ei täyttynytkään. Eli tosiasia on se, ettei tästä seuramme junnumääristä huolimatta kasva vain niitä talentteja riittävästi. Nykyinen panostus ei siis riitä kuten jo monen toimesta todettua.

Ykkösliiga missä Klubi 04 pelaa on taas ihan eri maailmansa. Se on kuitenkin niiden reservijoukkueiden katto ja sieltä ylemmäksi ei voi nousta eli urheilulliseksi panoksesi jää pelkkä säilyminen mutta prioriteetit on lähtökohtaisesti kehittää nuoria pelaajia. Tämä huolestuttaakin minua kahdesta syystä kuten se, että nämä lähtee käytännössä otteluihin ihan eri lähtökohdista muiden kanssa kuten edellisessä lauseessa viittasin joten kehittääkö tämä tarpeeksi pelaajia kun painetaso ei ole riittävä ja se, että kymmenen joukkueen Ykkösliigassa on kaksi reservijoukkuetta eli yhteensä kahdella ylimmällä sarjatasolla on 20 eri seuraa joka kertoo meidän kilpailukyvystä isojen ja pienempien seurojen välillä. Ensimmäinen huoleni voi olla toki aiheeton siinä mielessä, kun Klubijunnuista on noussut pelaajia kiitettävästi eri Veikkausliigaseuroihin mutta se taas kertoo sen, että muut seurat eivät pysty haastamaan näitä Ykkösliigassa tarpeeksi ja se taas kertoo ettei meillä ole tarpeeksi kilpailukykyisiä seuroja.

Ja tästä kilpailukyvystä: Nyt viimevuodet KuPS on pistänyt kampoihin mutta lähtökohtaisesti meillä on yksi joukkue jolle kaikki muu kuin mestaruus on pettymys. HJK:n ja muiden seurojen välinen kuilu on yksinkertaisesti vaan liian iso. Uskon, että Ilves on pitkässä juoksussa se seura joka pystyy tässä resurssikilvassa edes haastamaan ja ehkä KuPS pienellä varauksella jos edes joskus saavat olosuhteet kuntoon mutta muut on kyllä todella kaukana.

Sitten Ykkösliigassa on yleensä 3-4 seuraa jotka olisi kypsiä Veikkausliigaan mutta kuitenkin nähtänee putoamiskamppailussa. Ongelma on siinä, että ei osata ennakoida. Kaudeksi 2024 Veikkausliigaan nousi kaksi sellaista seuraa, jolla ei alunperin ollut stadion liigakelpoinen mutta saivat rimaa hipoen sormeiltua siitä stadionin. Miksi Ykkösliigaseurat menevät lasten kengissä kun panoksena on Veikkausliigapaikka? Onko tarpeeksi monella seuralla vaatimustaso riittävä? Ei ole. Tämä on tämmöistä noustaan jos noustaan touhua. Mitään ennakkovalmiutta ei löydy kehittämään toimintaa. Gnistanin kohdalla toivottavasti opittiin se, mitä Veikkausliiganousu voi merkitä ja miten koko seura muuttuu täysin puuhastelevasta divariseurasta.