Minä uskon meihin — Ilves 2025–2026

Pakko ihailla sitä uskon lujuutta ja/tai sokeutta, jotka eilisen todellisen Nordiksen farssin jälkeen ääneen sanovat uskovansa Ilveksen kääntävän kurssin.

Jonain päivänä, kun Ilves kirjoittaa isoa tarinaa, niin siihen pisteeseen ei olla tultu helpoimman kautta. Siinä vaiheessa itse seison mielummin niiden puolella, jotka eivät koskaan luovuttaneet kuin niiden, jotka ehtivät luovuttaa ja jotka olivat luomassa negatiivista tunnelmaa.

Tommi Niemelä on ollut ennen tällaisessä tilanteessa. Pelaajamateriaali on riittävän hyvä. Organisaatiota on johdettu oikeaan suuntaan ja urheilullisesti Ilves on ollut Liigan TOP 3 -joukkue areena-aikana.

Kyllä, minä uskon edelleen.
 
Ei tässä nyt kai ole syytä alkaa kannattajia vaihtamaan sentään. Vuosikymmenet seuraamme kannattaneet jatkavat yleensä kannatustoimintaansa, vaikka saattavat joskus masennuksissaan aika kovasanaisestikin tuoda esille pettymyksensä ja ehkä pidättäytyäkin aktiivitoimista joksikin aikaa. Satunnais- tai menestyskannattajien liikehdintä on sitten eri asia eikä pahemmin pöläytä Ilves -mielisiä.

Väärinkannattamisen arviointi nousee aina vaikeina aikoina esille kuten nytkin näyttää käyvän.
 
Minä toivon Ilveksen voittavan jokaisen ottelun, mutta urheiluhistoriassa tämän kauden kaltaiset tilanteet kääntyvät päälaelleen yksi sadasta jos sitäkään. Kannattajat odottavat ja haaveilevat joukkueen painavan nappia joka resetoi joukkuhengen ja kaikki pelaavatkin yhtäkkiä logolle. Turha haaveilla, sillä ei tule tapahtumaan. Viime kauden Kärpät on tästä täydellinen esimerkki ja tällä kaudella oma Ilveksemme on se välinpitämätön legioona joka luisuu samaan ahdinkoon.

Laatupelaajat ovat sopimuksen alaisina muissa joukkueissa ja kesken kauden liikkuvat vain ne jotka eivät muille kelvanneet. Koska puolta joukkuetta ei voi vaihtaa sormia napsauttamalla on vain todettava tämän olevan huti/välikausi.
 
Takaisin
Ylös