Nade
Luottopelaaja
- Viestejä
- 1 593
Silti pitää tulla tänne toitottamaan, ettei aio käydä ensi kaudella pelissä. Voi vittu nyt
toskala
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 10 952
Kyllä tästä aika kauan kestää päästä yli. Vaikka todennäköisesti KuPS olisi HJK:n hoitanut eikä se voitto Interistäkään selvyys olisi ollut. Mutta se fiilis että pääset pelaamaan mahdollisuudesta.... Miten Ilves voi olla aina se jolle käy näin. Viime vuonna tehtiin kaikki mahdollinen, nyt sitten päästettiin käsissä ollut mestaruus valumaan. Ja mitään takeita ei ole että ensi kaudella menee paremmin. Se on taas uusi tarinansa ja kyykätä voi kuka tahansa ja Ilves se varmaan onkin joka kyykkää.
Aina katsoa kun muut juhlivat ja miettiä että miksi kaikki muut, miksei me koskaan. Se on ilvesläisen osa. Itkettää.
Aina katsoa kun muut juhlivat ja miettiä että miksi kaikki muut, miksei me koskaan. Se on ilvesläisen osa. Itkettää.
toskala
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 10 952
Selostettuna se menisi kai näin.
"Ja Tiitisen yritys... OHI. Siinä oli paikka. Kyllä se jotenkin sopisi tähän pelin kuvaan että SJK sen tasoituksen iskee. Se olisi jotenkin ilvesmäistä.
Ja sitten Akinyemin heikko prässi, pallo Mäenpäälle joka purkaa mutta Paananen. JA SIELLÄ.. SIELLÄ. SJK TASOITTAA JA KUPS MESTARI. Ja miten se voi olla. Miten se voi taas olla näin. Kyllä se jotenkin vain niin tieto oli että SJK sen tasoituksen iskee. Tämä on järkyttävän hieno seura... mutta se on edelleen Ilves. Vain tällaiset tapahtumat ovat mahdollisia Tammelan stadionilla. Lähes loppuvihellystä vaille ollut ottelu jossa ei tarvitsisi kuin pitää SJK pois pallosta. Ja sitten tapahtuu jotain lähes käsittämätöntä, jotain jota oikeastaan kukaan ei pysty selittelemään. 3-3. Maalintekopaikkoja ollut vaikka kuinka paljon lyödä 4-2. Ei ole kiinnostanut ei Akinyemyä, ei Veteliä, ei Tiitistä ja sitten ottelun viimeisellä hetkellä 3-3.
Pelaajat muuttuvat, valmentajat muuttuvat mutta se syvin. Se säilyy edelleen Ilveksessä. Joonas Rantasen tärkeä ottelu, hänen suuresti odottama hetki. Pettymykseen se vain päättyy. Rantanen varmasti pettynyt mies kuten valtaosan Tammelan väestöstä. On tämä merkillisen kaunis seura. Voi kun tähän nyt saisi vielä Tuomas Virkkusen kertomaan Pedro-tarinaa ja kuvitella sen Tammelaan. Kuinka kaksi keltavihreisiin pukeutunutta Ilves-kannattajaa, vanhahko herrasmies ja pieni poika istuvat Tammelan taittopenkeillä ja poika kysyy isältään: "Iskä, miks me oikeastaan kannatetaan Ilvestä". Isä herkistyy ja kyyneleet silmissä katsoo poikaansa mutta mitäpä tuohon voisi vastata. Miten selittää sellaista ihanan raastavaa vahvaa tunnetta, sitä joka ei ikinä palkitse. Se joka ottaa niin kovin kovin paljon mutta antaa niin kovin kovin vähän. Sitten pienen herkistymisen hetken jälkeen isä-Petri katsoo poikaansa ja sanoo ne sanat jotka niin kovin usein on Ilveksen ympärillä kuultu: "Ensi kausi poikaseni, ensi kausi. Se tulee. Silloin meillä on paljon rahaa, meillä on uusia pelaajia, me osaamme puolustaa boksissa maalipaikat pois. Me voitamme paljon mestaruussarjassa." Isä luo uskoa poikaansa.
Ja sitten tulee se ensi kausi. ja sitten sitä seuraava. Ja taas seuraava. Vuodet vaihtuvat Ilveksen ympärillä. Vuosikymmenet vaihtuvat. Mikään ei oikeastaan muutu. Ja lopulta isä-Petrin elämän kiertokulku päättyy. Ja samalla pikku-Petristä joka aikanaan tuon kysymyksen kysyi on tullut mies. Hänestä on tullut myös isä. Hän on naimisissa. Ja hän on on odottanut sitä päivää kun hän pääsee oman poikansa kanssa Tammelaan. Mikä mahtava tunne se onkaan esitellä omalle rakkaalle pojalleen toinen suuri rakkaus, se joka kantaa kauniita vihreä-keltaisia värejä. Vihdoin tulee se sunnuntaipäivä ja nyt pikku-Petristä muotoutunut Isä-Petri pääsee viemään poikansa Tammelaan. Siellä he istuvat. Matkalla on käyty Hesessä vetämässä kerroshampparit ranskalaisilla. Ja sitten, kas kas, 90 minuuttia KuPS:ia, SJK:ta, Vepsua, MIFK:ta kuka nyt silloin sattuukaan olemaan vastassa ja ottelu on päättynyt 1-1 viime hetken tasoitukseen. Perinteinen ilta Tammelassa, se on päättynyt juuri niin kuin sen pitikin päättyä.
No poika siinä varttuu ja koko ajan ymmärtää yhä enemmän pelistä ja jalkapallosta vaikka ikää on vähän. Ja sitten yksi ilta hän istuu isänsä vieressä ja kysyy sen saman kysymyksen minkä hän aikanaan kysyi omalta isältään: "Iskä, miksi me oikeastaan kannatetaan Ilvestä." Silloin tulee nyttemmin isä-Petrille kyyneleet silmiin kun hän muistelee nostalgisesti omia aikojaan kuinka aikanaan kysyi tuon kysymyksen omalta isältään. Hän on samalla äärimmäisen ylpeä omasta pojastaan koska se kysymys osoittaa että pojasta tullut ILVES, keltavihreän tamperelaisseuran kannattaja. Ja hän on vihdoin sisäistänyt sen seuran olemuksen ja syvimmän. Niin kuin niin monesti näillä lehtereillä on nähty, pelit yleensä päättyvät pettymykseen. Isät ja pojat saavat sen aikojen kuluessa nähdä Tammelan stadionilla. Melankolian tiellä on niin kauniimpi kysyä kysymyksiä joihin ei oikeastaan ole edes vastauksia. Se Ilveksessä on kaikista kauneinta.
Tämä peli on päättynyt 3-3 tasapeliin lähes surumielisen esityksen jälkeen. Peli joka oli jo hallussa mutta ilvesläisyys iski jälleen. Ja lopulta SJK nousee tasoihin ja murskaa Ilveksen mestaruusunelman."
"Ja Tiitisen yritys... OHI. Siinä oli paikka. Kyllä se jotenkin sopisi tähän pelin kuvaan että SJK sen tasoituksen iskee. Se olisi jotenkin ilvesmäistä.
Ja sitten Akinyemin heikko prässi, pallo Mäenpäälle joka purkaa mutta Paananen. JA SIELLÄ.. SIELLÄ. SJK TASOITTAA JA KUPS MESTARI. Ja miten se voi olla. Miten se voi taas olla näin. Kyllä se jotenkin vain niin tieto oli että SJK sen tasoituksen iskee. Tämä on järkyttävän hieno seura... mutta se on edelleen Ilves. Vain tällaiset tapahtumat ovat mahdollisia Tammelan stadionilla. Lähes loppuvihellystä vaille ollut ottelu jossa ei tarvitsisi kuin pitää SJK pois pallosta. Ja sitten tapahtuu jotain lähes käsittämätöntä, jotain jota oikeastaan kukaan ei pysty selittelemään. 3-3. Maalintekopaikkoja ollut vaikka kuinka paljon lyödä 4-2. Ei ole kiinnostanut ei Akinyemyä, ei Veteliä, ei Tiitistä ja sitten ottelun viimeisellä hetkellä 3-3.
Pelaajat muuttuvat, valmentajat muuttuvat mutta se syvin. Se säilyy edelleen Ilveksessä. Joonas Rantasen tärkeä ottelu, hänen suuresti odottama hetki. Pettymykseen se vain päättyy. Rantanen varmasti pettynyt mies kuten valtaosan Tammelan väestöstä. On tämä merkillisen kaunis seura. Voi kun tähän nyt saisi vielä Tuomas Virkkusen kertomaan Pedro-tarinaa ja kuvitella sen Tammelaan. Kuinka kaksi keltavihreisiin pukeutunutta Ilves-kannattajaa, vanhahko herrasmies ja pieni poika istuvat Tammelan taittopenkeillä ja poika kysyy isältään: "Iskä, miks me oikeastaan kannatetaan Ilvestä". Isä herkistyy ja kyyneleet silmissä katsoo poikaansa mutta mitäpä tuohon voisi vastata. Miten selittää sellaista ihanan raastavaa vahvaa tunnetta, sitä joka ei ikinä palkitse. Se joka ottaa niin kovin kovin paljon mutta antaa niin kovin kovin vähän. Sitten pienen herkistymisen hetken jälkeen isä-Petri katsoo poikaansa ja sanoo ne sanat jotka niin kovin usein on Ilveksen ympärillä kuultu: "Ensi kausi poikaseni, ensi kausi. Se tulee. Silloin meillä on paljon rahaa, meillä on uusia pelaajia, me osaamme puolustaa boksissa maalipaikat pois. Me voitamme paljon mestaruussarjassa." Isä luo uskoa poikaansa.
Ja sitten tulee se ensi kausi. ja sitten sitä seuraava. Ja taas seuraava. Vuodet vaihtuvat Ilveksen ympärillä. Vuosikymmenet vaihtuvat. Mikään ei oikeastaan muutu. Ja lopulta isä-Petrin elämän kiertokulku päättyy. Ja samalla pikku-Petristä joka aikanaan tuon kysymyksen kysyi on tullut mies. Hänestä on tullut myös isä. Hän on naimisissa. Ja hän on on odottanut sitä päivää kun hän pääsee oman poikansa kanssa Tammelaan. Mikä mahtava tunne se onkaan esitellä omalle rakkaalle pojalleen toinen suuri rakkaus, se joka kantaa kauniita vihreä-keltaisia värejä. Vihdoin tulee se sunnuntaipäivä ja nyt pikku-Petristä muotoutunut Isä-Petri pääsee viemään poikansa Tammelaan. Siellä he istuvat. Matkalla on käyty Hesessä vetämässä kerroshampparit ranskalaisilla. Ja sitten, kas kas, 90 minuuttia KuPS:ia, SJK:ta, Vepsua, MIFK:ta kuka nyt silloin sattuukaan olemaan vastassa ja ottelu on päättynyt 1-1 viime hetken tasoitukseen. Perinteinen ilta Tammelassa, se on päättynyt juuri niin kuin sen pitikin päättyä.
No poika siinä varttuu ja koko ajan ymmärtää yhä enemmän pelistä ja jalkapallosta vaikka ikää on vähän. Ja sitten yksi ilta hän istuu isänsä vieressä ja kysyy sen saman kysymyksen minkä hän aikanaan kysyi omalta isältään: "Iskä, miksi me oikeastaan kannatetaan Ilvestä." Silloin tulee nyttemmin isä-Petrille kyyneleet silmiin kun hän muistelee nostalgisesti omia aikojaan kuinka aikanaan kysyi tuon kysymyksen omalta isältään. Hän on samalla äärimmäisen ylpeä omasta pojastaan koska se kysymys osoittaa että pojasta tullut ILVES, keltavihreän tamperelaisseuran kannattaja. Ja hän on vihdoin sisäistänyt sen seuran olemuksen ja syvimmän. Niin kuin niin monesti näillä lehtereillä on nähty, pelit yleensä päättyvät pettymykseen. Isät ja pojat saavat sen aikojen kuluessa nähdä Tammelan stadionilla. Melankolian tiellä on niin kauniimpi kysyä kysymyksiä joihin ei oikeastaan ole edes vastauksia. Se Ilveksessä on kaikista kauneinta.
Tämä peli on päättynyt 3-3 tasapeliin lähes surumielisen esityksen jälkeen. Peli joka oli jo hallussa mutta ilvesläisyys iski jälleen. Ja lopulta SJK nousee tasoihin ja murskaa Ilveksen mestaruusunelman."
Viimeksi muokattu:
Ikone
Vakiokokoonpanossa
- Viestejä
- 669
En ole uskovainen enkä salaliittoteoreetikko, mutta ettei vaan olisi Jalo mennyt tekemään pirun kanssa kauppoja Kupittaan pukusuojissa. Saatanan kirottu seurahan tämä meidän Ilves on.
Pok
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 13 270
Totta kai ottaa pannuun, mutta jotenkin itse ajattelee, että 1) ei oltu vielä kovin lähelläkään. Tästä voitto olisi vasta siirtänyt ratkaisua päivään, jossa prosentit olisivat olleet vieläkin jotain 85-15 KuPSin mestaruudelle ja 2) tämä joukkue ei vaan yksinkertaisesti ollut riittävän hyvä mestariksi ja siten mestaruuden arvoinen.
Viime vuoden joukkue olisi ollut, mutta pienet marginaalit ja tuurikin käänsivät homman. Silloin Ilves olisi yhtä hyvin ansainnut mestaruuden kuin KuPS:kin, mutta vain yksi voi voittaa.
Sen sijaan tämän kauden tarina on hyvinkin mitalin arvoinen ja juuri se saatiin mitä ansaittiin. KuPS sen sijaan on luovinut otteluruuhkassa ja johtoaseman puolustaminen aivan eri tasoa kuin Ilveksellä ja on ansaitusti mestari. Toki Ilveksen täysin pystyyn viemistä keskinäisistä otteluista voi jossitella tai hakea tarttumapintaa, mutta jalkapallossa pelataan sarjaa, eikä esimerkiksi muita mitalisteja ole mestarin mikään pakko voittaa ainuttakaan kertaa välttämättä.
Tämä kausi oli hieno tarina. Hopeinen tai pronssinen, mutta mestaruutta tietysti janoamme. Ensi kauden uutta tarinaa odottaessa. Ilves on molemmissa lajeissa nyt varteenotettava mitali- ja mestarikandidaatti ennen jokaista kautta. Se tietää hienoja tarinoita, toivotaan että jossakin tulevassa on vihdoinkin se kultainen satukirjaloppu. Mielummin useammassa, mutta en ole ahne, yksikin Suomen mestaruus jääkiekossa tai jalkapallossa olisi minulle taivas. (ja kaikki kunnia Ilveksen hienosti viime vuosina saavuttamille Suomen cupin voitoille. Hienoja saavutuksia, vielä hienompia kuin hopeiset ja pronssiset SM-mitalit. Mutta ne eivät vielä nälkääni tyydytä, eikä tyydyttäisi jääkiekkoliigan runkosarjan voittaminenkaan)
Viime vuoden joukkue olisi ollut, mutta pienet marginaalit ja tuurikin käänsivät homman. Silloin Ilves olisi yhtä hyvin ansainnut mestaruuden kuin KuPS:kin, mutta vain yksi voi voittaa.
Sen sijaan tämän kauden tarina on hyvinkin mitalin arvoinen ja juuri se saatiin mitä ansaittiin. KuPS sen sijaan on luovinut otteluruuhkassa ja johtoaseman puolustaminen aivan eri tasoa kuin Ilveksellä ja on ansaitusti mestari. Toki Ilveksen täysin pystyyn viemistä keskinäisistä otteluista voi jossitella tai hakea tarttumapintaa, mutta jalkapallossa pelataan sarjaa, eikä esimerkiksi muita mitalisteja ole mestarin mikään pakko voittaa ainuttakaan kertaa välttämättä.
Tämä kausi oli hieno tarina. Hopeinen tai pronssinen, mutta mestaruutta tietysti janoamme. Ensi kauden uutta tarinaa odottaessa. Ilves on molemmissa lajeissa nyt varteenotettava mitali- ja mestarikandidaatti ennen jokaista kautta. Se tietää hienoja tarinoita, toivotaan että jossakin tulevassa on vihdoinkin se kultainen satukirjaloppu. Mielummin useammassa, mutta en ole ahne, yksikin Suomen mestaruus jääkiekossa tai jalkapallossa olisi minulle taivas. (ja kaikki kunnia Ilveksen hienosti viime vuosina saavuttamille Suomen cupin voitoille. Hienoja saavutuksia, vielä hienompia kuin hopeiset ja pronssiset SM-mitalit. Mutta ne eivät vielä nälkääni tyydytä, eikä tyydyttäisi jääkiekkoliigan runkosarjan voittaminenkaan)
Viimeksi muokattu:
Peluuri
Luottopelaaja
- Viestejä
- 2 761
Olen pitkään salaa unelmoinut tehdä Pedron tarinasta Ilves version ja tässä se nyt on. Kiitos tästä panostuksesta
Janko
Luottopelaaja
- Viestejä
- 8 277
Miksei tästä ole jo tekoälyversiota olemassa?
toskala
Tähtipelaaja
- Viestejä
- 10 952
Olen pitkään salaa unelmoinut tehdä Pedron tarinasta Ilves version ja tässä se nyt on. Kiitos tästä panostuksesta
Helpotti ainakin pahinta tuskaa