Pendolino
Luottopelaaja
- Viestejä
- 2 211
Mistäpä sitä alottaisi. Kiitos kyseiselle kolmikolle Ilveksen nostamisesta jälleen elävien kirjoihin. Nyt on vain aika sanoa hyvästit.
Ilveksen käyrä ei ole viimeisen viiden vuoden aikana noussut lainkaan ylöspäin. On haalittu hirmuinen määrä pelaajia, rekrytty uusia koutseja ja potkittu vanhoja tieltä. On kokeiltu ylihamstraamista ja on kokeiltu sisäistä kasvua. Viimeisimpänä testinä on potkittu jokainen oma kasvatti pellolle.
Useasti kultapossu-kerhon puheissa on vilahdellut termejä kuten prosessi, suunnitelma, suurseura, oikea tie. Yksikään näistä termeistä ei ole tavan kannattajalle näkynyt. Käynnissä oleva prosessi heitetään susille viimeistään joka keväisen putoamisen jälkeen ja aletaan haalimaan toissakauden finaalijoukkueen pelaajia tai valmentajia. Valmentajia, joiden pelitapa ei olemassa olevalle rosterille käy lainkaan. Sitten seuraavana keväänä ihmetellään, että miten se nyt taas jäi vajaaksi.
Viestiminen kannattajien suuntaan on kausi kaudelta vähentynyt ja muuttunut suunnattoman ylimieliseksi. Minkäänlaisia ulostuloja ei enää harrasteta, kyllähän ne rahat tilille tulevat kuitenkin. Kultapossut eivät huomaa edessään olevia varoitusmekkejä, kuten yleisömäärän laskua tai sitä, että paikallissarjan G6:sen yleisömäärä on hävettävän alhainen. He luottavat omaan väljähtäneeseen prosessiinsa, jonka ainut kultainen lanka on se, että mikään ei ole pysyvää. Paitsi tietysti rahaliikenne kultapossukerhon tileille.
Toiminta ei kehity ja muuttuu koko ajan ylimielisemmäksi. Ainoat, ketkä puhuvat yhteisön puolesta ovat Hölö ja Borg - muukalaiset! Hälyttävää? Ei.
Olen pyyteettömästi kantanut koko elämäni rahaa, aikaa ja rakkautta Ilveksen laariin. Olen istunut karsinnoissa, odottanut kuumeisesti uutta omistajaa ja kyynelehtinyt Hakametsän valojen sammuttua. Nyt vaadin muutosta ja ainoa keinoni vaikuttaa on se, joka satuttaa minua eniten:
En anna penniäkään Ilvekselle, ennenkuin kolmikko Seppä, Jalo ja Tillu ovat pakanneet kamansa ja poistuneet myrkyttämästä tätä yhteisöä. En tule uusimaan meidän talouden kahta kausikorttia, en käy kaupalla, en peleissä. Tämän kirjoittaminen paperille tuntuu todella kylmältä, mutta se on ainoa keinoni näyttää mielipiteeni. Ilvestä rakastan, tuota kolmikkoa kammoksun.
Ilveksen käyrä ei ole viimeisen viiden vuoden aikana noussut lainkaan ylöspäin. On haalittu hirmuinen määrä pelaajia, rekrytty uusia koutseja ja potkittu vanhoja tieltä. On kokeiltu ylihamstraamista ja on kokeiltu sisäistä kasvua. Viimeisimpänä testinä on potkittu jokainen oma kasvatti pellolle.
Useasti kultapossu-kerhon puheissa on vilahdellut termejä kuten prosessi, suunnitelma, suurseura, oikea tie. Yksikään näistä termeistä ei ole tavan kannattajalle näkynyt. Käynnissä oleva prosessi heitetään susille viimeistään joka keväisen putoamisen jälkeen ja aletaan haalimaan toissakauden finaalijoukkueen pelaajia tai valmentajia. Valmentajia, joiden pelitapa ei olemassa olevalle rosterille käy lainkaan. Sitten seuraavana keväänä ihmetellään, että miten se nyt taas jäi vajaaksi.
Viestiminen kannattajien suuntaan on kausi kaudelta vähentynyt ja muuttunut suunnattoman ylimieliseksi. Minkäänlaisia ulostuloja ei enää harrasteta, kyllähän ne rahat tilille tulevat kuitenkin. Kultapossut eivät huomaa edessään olevia varoitusmekkejä, kuten yleisömäärän laskua tai sitä, että paikallissarjan G6:sen yleisömäärä on hävettävän alhainen. He luottavat omaan väljähtäneeseen prosessiinsa, jonka ainut kultainen lanka on se, että mikään ei ole pysyvää. Paitsi tietysti rahaliikenne kultapossukerhon tileille.
Toiminta ei kehity ja muuttuu koko ajan ylimielisemmäksi. Ainoat, ketkä puhuvat yhteisön puolesta ovat Hölö ja Borg - muukalaiset! Hälyttävää? Ei.
Olen pyyteettömästi kantanut koko elämäni rahaa, aikaa ja rakkautta Ilveksen laariin. Olen istunut karsinnoissa, odottanut kuumeisesti uutta omistajaa ja kyynelehtinyt Hakametsän valojen sammuttua. Nyt vaadin muutosta ja ainoa keinoni vaikuttaa on se, joka satuttaa minua eniten:
En anna penniäkään Ilvekselle, ennenkuin kolmikko Seppä, Jalo ja Tillu ovat pakanneet kamansa ja poistuneet myrkyttämästä tätä yhteisöä. En tule uusimaan meidän talouden kahta kausikorttia, en käy kaupalla, en peleissä. Tämän kirjoittaminen paperille tuntuu todella kylmältä, mutta se on ainoa keinoni näyttää mielipiteeni. Ilvestä rakastan, tuota kolmikkoa kammoksun.
