Aloitetaan ensin sillä, että kiitos hyvästä vastauksesta! Kiva käydä asiallista keskustelua pelitavallisista asioista, vaikka meillä selvästi onkin hieman eri näkemyksiä tietyistä asioista ja yksityiskohdista.
Ilves paineistaa agressiivisesti ainoastaan mikäli koko viisikko on organisoitunut alueelle. Ja silloinkin yllättävän usein vastustajan viisikon alapuolella on 4 pelaajaa. Kieltämättä välillä karvataan 2-3:llakin. Mutta tämä siis toteutuu ainoastaan jos viisikko hyökkäysalueelle on saatu kiekollinen paine ennalta.
Tästä olen sinänsä samaa mieltä, mutta enemmän ehkä kyse on siitä miten karvataan. Ilves kun ei juurikaan tuplaa, varsinkaan päätyyn vaan enemmänkin ottaa miesvartioinnin eli jokainen pelaaja "tägää" oman pelaajansa ja paine luodaan enemmänkin poistamalla syöttösuunnat ja etenemispaikat, jolloin kiekollinen pelaaja joko menettää kiekon kärkikarvaajalle tai joutuu tekemään huonon ratkaisun. Sinänsä Ilves ottaa tässä kuitenkin hyvin vähän riskejä vaan enemmänkin mennään tiiviin viisikon kannalta. Se on tietenkin makuasia onko se hyvä vai huono tapa toimia.
Kiekon tuonti joka ei johda paineistukseen hyökkäysalueella johtaa viisikon repeämiseen ja usein jopa suhteellisen turhaan karvaamiseen jonka lopputulemana ei ole mitään - koska hyökkäysalueelle ei olla miehitetty apuvoimia, mikäli yksinäinen soturi välillä saa karvattua kiekon.
Tästä olen samaa mieltä. Omasta mielestäni ongelma on erityisesti niissä hyökkäyksissä, jossa avauspelissä on tapahtunut jonkinlainen virhe ajoituksen kanssa eikä päätykiekkoihin päästä täydellä vauhdilla. Tällöin pitäisi useammin ottaa vain trap eikä lähteä juoksemaan aivan turhaan päätyyn ja pelaamaan itseä pihalle tilanteesta.
Ei Ilves lähde 2 vs 1 hyökkäyksiin nykyisin enää käytännössä koskaan. Vain yksi lähtee ylös yksinään ja muu nelikko jää varmistamaan että hän suoriutuu ylösviennistä. Sportia vastaan 2 vs 1 hyökkäys oli jopa harvinaista herkkua ja täysin pelitavan vastaista.
3 vs 2 hyökkäyksiä tapahtuu ajoittain lähes 100%:sti vastustajan salliessa ne, koska siellä on kuitenkin ryhmittynyt jo 2 pakkia. Kyseiset tilanteet ei tule käytännössä koskaan seurauksena suoraviivaisesta noususta vaan vastustajan vaihdosta jossa arvioivat suorittavan vaihdon loppuun koska pakit on paikoillaan ja Ilves tulee poikkeuksellisesti.
Rehellisesti sanottuna en ole kyllä tällaista huomannut muuten kuin niissä tilanteissa, joissa pelaajilla on pitkä vaihto alla ja kiekko ennemminkin pyritään pitämään itsellä tavalla tai toisella ja samalla yritetään vaihtaa niin monta pelaajaa kun mahdollista eikä lähdetä 40-60 sekunnin vaihdon jälkeen enää väkisin hyökkäämään. Mutta pitää kiinnittää tähän huomiota tarkemmin, jos olet tehnyt tällaisen havainnon.
Näitähän tulee solkenaan kun saadaan keskialueella kiekonriisto ja yksinäinen nousija ei saa tukea. Kun kiekonmenetys on selviö tehdään edes vaihto jos ei olla juuri vaihdettu.
Et esim. oikein voi ikinä lähteä nopeaan 2 vs 2 hyökkäykseen joista osa pitkässä juoksussa kääntyy väkisinkin 2 vs 1 hyökkäyksiksi, jos on tärkeämpää pitää kiekko hallussa. Suurimmat erot vastahyökkäyksissä tapahtuu vaihtojen pidentyessä, ei vaihtojen alussa. Kun vastustajan pohkeita hapottaa vielä enemmän kuin omia, tapahtuu enemmän hyviä asioita kuin kahden freesin kentällisen pelatessa.
En ymmärrä tätä periaatetta että jos vastustaja on tuplaten väsyneempi, niin annetaan sille vaihto että saadaan itse tuoreet miehet. Vaihtorytmi on tärkeä, mutta voisihan tuossa käyttää jotain logiikkaa.
Tässä meillä on tosiaan enemmänkin näkemysero, että onko se nyt hyvä asia vai huono asia, ettei Ilves hae vastahyökkäyksiä väsyneenä. Minun mielestäni Ilves hakee kyllä vastahyökkäyksiä, mutta lähtökohtaisesti niissä paikoissa, joissa pelaajilla on varmasti voimia hyökätä. Itse pidän tätä toimintatapaa hyvänä, mutta sinulla on myös ehdottomasti tuossa hyvä pointti eli en missään nimessä halua dumata näkemystäsi.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ilveksen pelitapa omalla ja keskialueelle on muuttunut kaiken aikaa seisovammaksi. Aika usein pakit syöttelee tätä nykyä omissa seisovilla jaloilla, osittain hyökkääjätkin.
Tästä olen eri mieltä, mielestäni nimenomaan tuo liikkuminen on koko ajan parantunut, jos nyt jätetään keskiviikon Sport peli laskuista. Tänäänkin HIFK:ta vastaan ongelma ei ollut liikkeen loppuminen vaan huonot ajoitukset avauspelaamisessa, josta aiheutui tuo sinunkin mainitsemasi turha karvaaminen, mikä ei johtanut mihinkään.
Jos katsoo kahden viime vuoden mestareita niin aika hyvin tuolla pelitavalla on pärjätty. Viime vuosina agressiivisimmat ja jalkavimmat joukkueet ovat olleet elementissään juuri keväisin (Tappara ja KalPa). Myöskin SaiPa on pelannut suhteellisen prässäävää kiekkoa.
KalPa pelasi sinänsä hyvin samanlaista kiekkoa Ilveksen kanssa, mutta hieman enemmän pystysuunnan elementtejä verrattuna Ilvekseen. Lisäksi hekin panostavat paljon kiekkokontrolliin, joskin viisikko oli hieman avoimempi Ilvekseen verrattuna. Tappara taas ei Grönborgin mestaruusvuotena pelannut erityisen aggressiivisesti enää pudotuspeleissä vaan aika trapia väänsivät pudotuspeleissä ja paremmat yksilöt ratkoivat sitten pelit.
SaiPa näistä oikeastaan on se poikkeus, eli he paineistavat hyvinkin paljon ja päätyy asti. Tuossa on kuitenkin ongelmana, että hyvällä kiekkokontrollilla ja syöttöpelillä tuo paineistus pelataan aikalailla pois pelistä, vaikka hyvin lähelle SaiPa pääsikin mestaruutta viime kaudella.
Myrrän joukkuehan on nopea vastahyökkäysjoukkue muttei se prässää ylhäältä ja koohottaa lähinnä laidoilla. Tapparan joukkuetta en voi mitenkään nimetä heikoksi kevätjoukkueeksi, viime kauden pakan ja pelitavan sekoaminen oli poikkeus joka on vain vahvistanut viime vuosien säännön. Silloinhan joukkue halusi poffeissa träppiin koska mikään ei toiminut.
Myrrän joukkue ei tosiaan sinänsä prässää päädyistä, koska se pyrkii enemmänkin saamaan vastahyökkäykset mieluummin keskialueelta kun hyökkäyspäästä. Tästä olet täysin oikeassa, minulta huonosti ilmaistu asia. Tappara taas tosiaan pelasi sitä trapia nimenomaan Grönborgin mestaruuskaudella kun taas viime vuonna mentiin ihan loppuun asti prässikiekolla, joskin loppukaudesta ei joukkueella tuntunut olevan oikein mitään pelitapaa enää jäljellä tuon sukelluksen aikana.
Kiekonhallinta on aina hyvästä, mutta sen ei pitäisi olla itsetarkoitus vaan kaiken tekemisen pitäisi palvella joukkuetta. Kuten totesin, yksikään joukkue ei voi jättää arsenaalista vastahyökkäyksiä. Se on liian iso etu vastustajille kevättä ajatellen.
En ole sinänsä eri mieltä tästä ollenkaan, meillä on vain ero siinä haluaisimmeko, että Niemelä muuttaa pelitapaa enemmän vastahyökkäyksiä hyödyntäväksi pelitavaksi vai pysytäänkö nykyisessä. Itse näen nykyisen pelitavan toimivana myös pudotuspelejä ajatellen, mutta tiedostan kyllä tämän riskin minkä toit esiin.