Noi on ollu niitä valintakysymyksiä, kun rosteria on kasattu. Ja tärkeimmäksi on koettu niiden sopivien pelaajien löytäminen, ketkä pystyvät toteuttamaan sitä jalkapalloa mitä Ilves haluaa pääsääntöisesti pelata. Ja ne pelaajat pitää löytää niillä resursseilla mitkä on käytössä. Joten todennäköistä on, että niillä pelaajilla saattaa olla ehkä erilaisia puutteita toteuttaa täysin erilaista futista. Ei Ilveksen materiaalista tällä hetkellä pystytä vääntämään mitään matalan blokin kivikovaa boksipuolustamista kovalla tasolla suorittavaa jengiä. Aika vähän löytyy fyysisiä raatajia ja taistelijoita. Siksi varmasti europelien pelitavan valinta on tehty omaa tuttua systeemiä käyttäen, muuttaen sitä pari napsua puolustavammaksi. Se riittää sitten näihin tuloksiin, kun vastus on tasoa ylikylä. Kohtuullisesti homma toimi jo viime kaudella maltillisemman tason joukkueita vastaan. Ja tällä rungolla ja valmennuksella on näitä vuosia ja kokemuksia takana vasta kaksi. Vaikka menestystä haluaisi heti, niin kova työ palkitaan myöhemmin. Odotan ja otan mieluummin sen, kuin yhden vuoden tuurittamisen.
Sitten kun budjettia on satoja miljoonia, niin todennäköisesti löytyy sellaisia pelaajia joilla on enemmän kykyjä muokata omaa pelaamista ja sopeutua laajempaan kirjoon erilaisia pelitapoja. Ja ilman että se oma suoritustaso ja panos joukkueelle kärsii merkittävästi.
Toi inhorealistisen kilpparin yrittäminen näissä ennakkoon ylivoimaisia vastustajia vastaan olisi tuskin tuonut kovin paljon parempaa lopputulosta. Ja vielä vähemmän se olisi yrittänyt palvella niitä meidän pelaajia, jotka omilla vahvuuksillaan yrittävät pelata ja antavat parastaan omalle joukkueelle ja samalla näyttävät kykyjään tulevia työnantajia ajatellen.
Vaikka tolla "omalla pelillä" pärjääminen näissä isommissa ympyröissä on haastavaa, niin arvostan kyllä sitä, että kaikesta huolimatta tätä ajetaan (pienillä variaatioilla) läpi ja pidempää aikaväliä ajatellen. Jos Rantanen saa jatkaa vielä muutaman vuoden, tuloskäyrän näyttäessä ylöspäin, Ilveksen resurssien parantuessa parin vuoden aikajänteellä, niin nämä viime ja tämän vuoden tehdyt työt palvelevat tulevia koitoksia huomattavasti paremmin. Ja kun joukkueen ydinrunkoa pystytään säilyttämään, muutamilla lähtijöillä ja sopivilla (entistä paremmilla) täsmähankinnoilla, niin parempia otteita on lupa odottaa. Vähän karkaa jo pitkälle, mutta tärkeää olisi, että tämä saman suuntainen pelitapa ja -systeemi olisi ajettu läpi Ilveksen junnuputken, jotta jokainen olisi kasvatettu ja koulutettu edustusta ajatellen. Edustuksen päävalmentaja tässä varmasti jossain kohtaa vaihtuu, mutta se pitkä työ ei saa olla pelkästään siitä kiinni. Takkulan ja kumppanien tehtävä on pitää huolta siitä, että seuraava rekry jatkaa tätä työtä, eikä tule kääntämään koko kelkkaa päälaelleen, jos halutaan taata pidemmän aikavälin kehitys ja jatkumo. Korkeintaan heittää joukkoon omat mausteensa ja tuo toivotun vivahteen sitten uudelle aikakaudelle.
Siltikin Shakhtareilta ja Alkmaareilta tulee turpaan, vaikka tehtäisiin mitä seuraavat kymmenen vuotta. Kun me otetaan askel eteenpäin, niin nuo kaverit ottaa pari kolme askelta ja kuilu kasvaa. Mutta kovalla työllä, järkevällä panostuksella, sopivalla suhteella tuuria ja taitoa rekryissä, niin ne vain askeleen pari edellä olevat jengit on saavutettavissa.
TL;DR, oma kakssenttinen, perspektiiviä asioihin ja tulevaisuuden maalailua.