Tampereen Tappara

[Ilveksenmiäs]

Niinno, ammattilaissarjassa ei pitäisi edes pronssipelejä pelata, vaan putoamisen jälkeen shilirimpsis ja ukot vapaalle, eikä viikkoa odottelemaan yhtä ottelua pettymyksen jälkeen.

Pronssi sille joka runkosarjassa sijoittui paremmin tai runkosarjan keskinäisten perusteella. Näin kasvaisi taas niidenkin merkitys lisää.

 

[Miika Lundin]

"Ymmärrän, ettei kaikki näe näiden asioiden yhteyttä, mutta juuri siitä tässä on kyse."

Kuinka sanoa, että olen helvetin ylimielinen sanomatta, että olen helvetin ylimielinen. Ihan perus naapuri.

(En lainaa kirjoitusta, koska en halua altistua "älylliseen" keskusteluun)

 

[TapparanMies]

En tiedä johtuuko omista värilaseistani, mutta aina tuntunut nykysomeaikana, että naapurin kannattajilla on aina ollut ihmeellisen kova tarve keskittyä Ilvekseen ja meille vittuiluun somessa.

Silloinkin kun he voittivat kolme kannua putkeen.

Nyt tämä yksi trolli tulee trollaileen tänne paskat housussa häviämisen pelossa. Ite en enempää huomiota tällaiselle trollille anna.

Ei minua häviäminen pelota ,päinvastoin, olen aidosti innoissani tästä sarjasta ja toivon, että siitä tulee selvästi tiukempi kuin viime vuonna.

Ja mitä tulee “trollaamiseen”, niin en näe tätä sellaisena. Kyse on ihan perustellusta keskustelusta siitä, mitkä asiat vaikuttavat menestykseen. Kaikki näkökulmat eivät tietenkään miellytä, mutta se ei tee niistä automaattisesti trollausta,ainakaan minun mielestäni. Olen monesti miettinyt miten Ilveksessä nähdään tämä asia joita koitin tuoda esiin. Todella isot pointsit silti siitä ,että täälä saa keskustella. Mitä olen itse Tapparan palstaa seurannut vastaavaa ei olisi sallittu siellä. No onneksi palstoilla ei tehdä päätöksiä.

 

[hakametsäkasikyt]

En tiedä johtuuko omista värilaseistani, mutta aina tuntunut nykysomeaikana, että naapurin kannattajilla on aina ollut ihmeellisen kova tarve keskittyä Ilvekseen ja meille vittuiluun somessa.

Silloinkin kun he voittivat kolme kannua putkeen.

Ilta-sanomien jutussa, jonka vissiin Lempäälän vahvistus on kirjoittanut (joka aina naurattaa näin tosissaan kirjoitetun Tampere-jutun nimissä), sanotaan oikeastaan juuri se, mistä olen aina ollut ihan eri mieltä. Jostain syystä mediassa elää tämä Tapparalaisten viljelemä fiktio, että Ilvesläiset ovat tosi kiinnostuneita Tapprasta, koska ovat kateellisia. Mielestäni asia on täysin päinvastoin. En ole seurannut Tapparan pelejä ikinä, ehkä yhtä paljon kuin Saipaa tai Ässiä. Totta kai paikalliset on paikallisia, mutta minulla ei ole mitään mielenkiintoa heihin tai Rautakorpeen.

On todennäköisesti pienisieluisuutta ja huonoa itsetuntoa pienellä sekoituksella Tapparan päädyssä, jonka toki ymmärrän, kun seurahistoria on "hiukan" hienompi Tamperelaisella seuralla (Tapparahan on lähinnä ympäryskuntien juttu), ja lisäksi toinen on vielä monilajiseura ja siinä Suomen suurin.

Tämän takia Ilves ja Tappara ovat aivan erilaisia

 

[Toutain]

Piitaamattomuus. covid-suluista, Grönborgin itkut ja suoranaiset mauttomuudet (viimeksi HPK-sarjassa hallin käytävillä) Tässä kaupungissa ei vittu ilves juhli -paidat sekä muut kunnioittavaa kulttuuria edustavat tempaukset. Ettei nyt olisi hiukan double standards naapurin edustaja(i)lla.

Tappara standards, kuten Grönborg aikoinaan totesi.

Siitä tosiaan puuttui yks sana välistä: Tappara double standards olisi ollut oikein sopiva.

 

[Ilveksenmiäs]

Tappara standards, kuten Grönborg aikoinaan totesi.

Siitä tosiaan puuttui yks sana välistä: Tappara double standards olisi ollut oikein sopiva.

Somessa huudella kusiviikseä ja harmi ettei laukaus osunut Löökeä päähän. No.. laitan nämä yksittäisten idioottien piikkiin kuitenkin. Tapparalla on paljon kannattajia.. menestyksen perässä tulleita varsinkin.

 

[Riksu]

Ymmärrän, ettei kaikki näe näiden asioiden yhteyttä, mutta juuri siitä tässä on kyse. Kyse ei ole yksittäisestä tapahtumasta, vaan siitä mitä ne kertovat toimintakulttuurista.

Case Levi. Tilanne, jossa pelaajat lähtevät juhlimaan hävityn sarjan jälkeen ennen pronssipeliä. Ei kyse ole pelkästä yksittäisestä reissusta, vaan siitä millainen suhtautuminen kilpailuun ja tekemiseen on.

Menestyvässä seurakulttuurissa tällainen ei yksinkertaisesti kuulu kuvaan. Siellä jokainen peli ja sijoitus merkitsee, ja tekemisessä on tietty peruskunnioitus lajia, joukkuetta ja tavoitetta kohtaan loppuun asti.

Juuri tämän takia näitä esimerkkejä nostan esiin. Ne eivät yksin ratkaise mitään, mutta ne heijastavat ajattelutapaa. Ja lopulta menestys rakentuu nimenomaan siitä, millainen tuo ajattelutapa on arjessa. Näin ei olisi käynyt Tapparassa tai Leijonissa.

Näin on näreet.

”Maaliero muodostui jättimäiseksi, kun HIFK jahtasi pronssia täysillä ja Tapparan miehistöä oli näennäisesti paikalla mutta ei kamppailutilanteissa läsnä.”

Tappara ottaessa 7-1 turpaan pronssipelissä.

HIFK murskasi Tapparan SM-liigan pronssiottelussa – päävalmentajan motivointi siivitti mitaliin: "Täysillä luita myöten tai ihan läskiksi"

Tappara oli yltänyt vuosina 2013–19 SM-mitaleille seitsemänä vuonna peräkkäin.

yle.fi

 

[TapparanMies]

Mitä tuohon huoritteluun tulee, niin siinähän nyt sitten käännät katseesi yksittäiseen kannattajaryhmän osaan, vaikka Tapparan kohdalla et sitten niin tee. Tiedoksi, että teiltä löytyy vastaava porukka täysin vastaavine huutoineen ja ajatusmalleineen.
[/QUOTE]

Varmasti löytyy, ja tuo huorittelu oli suluissa ,olisi pitänyt jättää pois, olet oikeassa ja harkitsin sitä kyllä. Pääpointti oli kuitenkin pelaajien liikkeissä.

Yleisemmällä tasolla ajattelen niin, että jos jokin asia on ollut aiemmin pielessä, niin juuri sitä pitäisi pyrkiä parantamaan. Ja parantaminen taas lähtee siitä, että ne asiat tunnistetaan ja myönnetään. Se, että jos näitä asioita mitkä näkyvät päällepäin on tunnistettu ja niitä on korjattu se tulee tuottamaan tulosta. Oma veikkaukseni on 2029 ja Raipen toinen kausi. ( jos siis löytyy nöyryys johdolta palkata Raipe ja rakentaa ilves-tarina)

 

[Toutain]

Case Levi. Tilanne, jossa pelaajat lähtevät juhlimaan hävityn sarjan jälkeen ennen pronssipeliä. Ei kyse ole pelkästä yksittäisestä reissusta, vaan siitä millainen suhtautuminen kilpailuun ja tekemiseen on.

Menestyvässä seurakulttuurissa tällainen ei yksinkertaisesti kuulu kuvaan. Siellä jokainen peli ja sijoitus merkitsee, ja tekemisessä on tietty peruskunnioitus lajia, joukkuetta ja tavoitetta kohtaan loppuun asti.

Heh. Vai, että näin kääntyi tämä asia nyt. Jos kuvittelet, että tällaista ei voisi tapahtua Tapparassa ennen pronssipeliä, niin se on melkein söpöä. Sen reissun kapellimestari pelasi seuraavalla kaudella teillä ja yksi osallistuja pelaa tällä kaudella teillä. Voin luvata, että näiden kavereiden suhtautuminen pronssiotteluun ei riipu siitä, että kummassa seurassa pelaavat. "Ketään" teistä ei kiinnostanut edellinen pronssipelinne pelaajat ml, eikä se mitä pelaajat vapaa-ajallaan mahdollisesti touhusivat välierätappion jälkeen.

 

[polve]

Menestyvässä seurakulttuurissa tällainen ei yksinkertaisesti kuulu kuvaan. Siellä jokainen peli ja sijoitus merkitsee, ja tekemisessä on tietty peruskunnioitus lajia, joukkuetta ja tavoitetta kohtaan loppuun asti.

Nokitan tätä tuomalla esiin kauden 20-21 pronssipelin, johon Tappara tuli ”ei kiinnosta” -asenteella 1. erästä lähtien. Tuolloin ei ainakaan Tapparaa kiinnostanut 3. ja 4. sija lainkaan.

Sen sijaan Ilves Levin reissun jälkeenkin päätyi voittamaan pronssin vaikka pettymys ja juhliminen oli alla.

 

[TapparanMies]

Tappara on siis ainoa joukkue Liigassa jossa tämä kulttuuri on, jonka ansiosta he putoavat kohta toistamiseen veijarivirtuoosipaikallisvastustajalleen. Tapparan kannattajilla on pakonomainen tarve toitottaa omaa erinomaisuuttaan ollessaan muovisin ja kulttuurittomin joukkue koko valtakunnassa. Onneksi pian voi taas kokea kesän jona Tapparan kannattajat ovat saunassa kiusallisen hiljaa kun keskustellaan urheilusta, koska heillä ei koskaan ole muuta annettavaa keskusteluun kuin Tapparan olematon erinomaisuus.

Onhan tässä vielä sitten meillä muutakin jännitettävää. KooKoon pinssiä tilaamaan varmuudeksi.

Heh. Vai, että näin kääntyi tämä asia nyt. Jos kuvittelet, että tällaista ei voisi tapahtua Tapparassa ennen pronssipeliä, niin se on melkein söpöä. Sen reissun kapellimestari pelasi seuraavalla kaudella teillä ja yksi osallistuja pelaa tällä kaudella teillä. Voin luvata, että näiden kavereiden suhtautuminen pronssiotteluun ei riipu siitä, että kummassa seurassa pelaavat. "Ketään" teistä ei kiinnostanut edellinen pronssipelinne pelaajat ml, eikä se mitä pelaajat vapaa-ajallaan mahdollisesti touhusivat välierätappion jälkeen.

Juuri näin ja nimenomaan näin se menee menestyvissä kulttuureissa.

Kyse ei ole yksittäisistä pelaajista tai satunnaisista tilanteista, vaan siitä mikä on linja ja mikä hyväksytään. Menestyvissä organisaatioissa standardi on sama kaikille, eikä se muutu tilanteen tai henkilön mukaan.

Silloin kulttuuri ohjaa tekemistä, ei yksittäiset pelaajat tai hetken mielijohteet. Ja juuri se tekee siitä kestävää.

 

[Fleda]

Mitä tuohon huoritteluun tulee, niin siinähän nyt sitten käännät katseesi yksittäiseen kannattajaryhmän osaan, vaikka Tapparan kohdalla et sitten niin tee. Tiedoksi, että teiltä löytyy vastaava porukka täysin vastaavine huutoineen ja ajatusmalleineen.

Varmasti löytyy, ja tuo huorittelu oli suluissa ,olisi pitänyt jättää pois, olet oikeassa ja harkitsin sitä kyllä. Pääpointti oli kuitenkin pelaajien liikkeissä.

Yleisemmällä tasolla ajattelen niin, että jos jokin asia on ollut aiemmin pielessä, niin juuri sitä pitäisi pyrkiä parantamaan. Ja parantaminen taas lähtee siitä, että ne asiat tunnistetaan ja myönnetään. Se, että jos näitä asioita mitkä näkyvät päällepäin on tunnistettu ja niitä on korjattu se tulee tuottamaan tulosta. Oma veikkaukseni on 2029 ja Raipen toinen kausi. ( jos siis löytyy nöyryys johdolta palkata Raipe ja rakentaa ilves-tarina)
[/QUOTE]
Ite kun on toiminut osana (valitettavasti) kumpaakin organisaatiota, niin voi hyvällä omalla tunnolla sanoa että vain toinen niistä on riittävän hyvä omille lapsilleni ja se ei ole tuo sinun ihannoimasi maailma.

Tuo pelaajapolku kiinnostaisi itseä, että avaatko mikä sielä nykyään on muuttunut sen suhteen ja missä se näkyy? Kun se on sinun mukaasi menestyksen takeena niin hyvällä tasolla. Tämä on siis aito kysymys ja toivon avaavaa todenperäistä vastausta, jota mielellään kuvataan konkreettisin esimerkein. Kiitos jo etukäteen!

Ps. oma veikkaukseni on kevät 2026 ja Hölön toinen kausi. Tämän veikkauksen annoin kun oltiin sarjataulukon viimeisenä ja aika monella teidän leiristä keuli mopo jo todella lujaa yli. Sielä oli sitä tapparalaista vastustajan ja pelin kunnioittamista ihan riittämiin.

 

[Toutain]

Onhan tässä vielä sitten meillä muutakin jännitettävää. KooKoon pinssiä tilaamaan varmuudeksi.

Juuri näin ja nimenomaan näin se menee menestyvissä kulttuureissa.

Kyse ei ole yksittäisistä pelaajista tai satunnaisista tilanteista, vaan siitä mikä on linja ja mikä hyväksytään. Menestyvissä organisaatioissa standardi on sama kaikille, eikä se muutu tilanteen tai henkilön mukaan.

Silloin kulttuuri ohjaa tekemistä, ei yksittäiset pelaajat tai hetken mielijohteet. Ja juuri se tekee siitä kestävää.

Tiesitkö muuten, että teidän seuranne nuoret pelaajat hankkivat sen koronan karanteeniaikana bileistä, joissa oli nimeä mainitsematta myös Liiga-edustusta seurastanne? Siis ne samat pelaajat, jotka silloinen valmentajanne sitten marsitti Hakametsään harjoittelemaan tartuntaa kantaneina.

 

[Ilveksenmiäs]

Nokitan tätä tuomalla esiin kauden 20-21 pronssipelin, johon Tappara tuli ”ei kiinnosta” -asenteella 1. erästä lähtien. Tuolloin ei ainakaan Tapparaa kiinnostanut 3. ja 4. sija lainkaan.

Sen sijaan Ilves Levin reissun jälkeenkin päätyi voittamaan pronssin vaikka pettymys ja juhliminen oli alla.

Tai juuri sen takia ? Sopiva huuhtelu oli tehty.. tosin.. Levillä kävijät eivät tainneet siinä pronssissa isossa roolissa olla.

Yhtä kaikki .. runkosarjan keskenäisten perusteella jaettu pronssi olisi paljon kattavampi ja reilumpi otatus kuin kahden pettyneen joukkueen pakkopulla.

Meillähän on siinä mielessä käynyt upeasti että 3/3 .. kaikki pronssit on hoidettu kotiin. Yhtä hyvin voisi olla kolme neljättä sijaa ja viimeisin mitali edelleen vuodelta 2001.
Taitaa kaikki vielä olla voitettu maalin erolla ja viimeisin jopa jatkoajalla.

 

[FightBackIpa]

Ymmärrän, ettei kaikki näe näiden asioiden yhteyttä, mutta juuri siitä tässä on kyse. Kyse ei ole yksittäisestä tapahtumasta, vaan siitä mitä ne kertovat toimintakulttuurista.

Case Levi. Tilanne, jossa pelaajat lähtevät juhlimaan hävityn sarjan jälkeen ennen pronssipeliä. Ei kyse ole pelkästä yksittäisestä reissusta, vaan siitä millainen suhtautuminen kilpailuun ja tekemiseen on.

Menestyvässä seurakulttuurissa tällainen ei yksinkertaisesti kuulu kuvaan. Siellä jokainen peli ja sijoitus merkitsee, ja tekemisessä on tietty peruskunnioitus lajia, joukkuetta ja tavoitetta kohtaan loppuun asti.

Juuri tämän takia näitä esimerkkejä nostan esiin. Ne eivät yksin ratkaise mitään, mutta ne heijastavat ajattelutapaa. Ja lopulta menestys rakentuu nimenomaan siitä, millainen tuo ajattelutapa on arjessa. Näin ei olisi käynyt Tapparassa tai Leijonissa.

Jätä nyt tuo Leijonat ainakin listasta pois. Tiedän, että kyllä siellä vieläkin on ollut ukkoja, joilla on kiire kaljalle. Hartikainen mm. ei saanut kuulemma tuskin edes luistimia pois jalastaan kun oli turnauksen aikana kiire bisselle. Valmennuspuolelta ainakin Selin veti välillä melkein makuuasentoon. Eikä nää ole mistään lehdistä luettuja juttuja.

 

[Keltavihreä]

Ilta-sanomien jutussa, jonka vissiin Lempäälän vahvistus on kirjoittanut (joka aina naurattaa näin tosissaan kirjoitetun Tampere-jutun nimissä), sanotaan oikeastaan juuri se, mistä olen aina ollut ihan eri mieltä. Jostain syystä mediassa elää tämä Tapparalaisten viljelemä fiktio, että Ilvesläiset ovat tosi kiinnostuneita Tapprasta, koska ovat kateellisia. Mielestäni asia on täysin päinvastoin. En ole seurannut Tapparan pelejä ikinä, ehkä yhtä paljon kuin Saipaa tai Ässiä. Totta kai paikalliset on paikallisia, mutta minulla ei ole mitään mielenkiintoa heihin tai Rautakorpeen.

On todennäköisesti pienisieluisuutta ja huonoa itsetuntoa pienellä sekoituksella Tapparan päädyssä, jonka toki ymmärrän, kun seurahistoria on "hiukan" hienompi Tamperelaisella seuralla (Tapparahan on lähinnä ympäryskuntien juttu), ja lisäksi toinen on vielä monilajiseura ja siinä Suomen suurin.

Tämän takia Ilves ja Tappara ovat aivan erilaisia

Ennen luin kaiken mahdollisen joka paikasta Ilvekseen liittyvästä. Nykyään on niin sensaatiohakuista värikynäpaskaa ja täyttä klikkihuoraamista etenkin nää Ville Tourun jutut, että en edes aloita lukemaan enää näitä.

Mulle nää Tourun jutut on samaa sarjaa Sihvosen juttujen kanssa enkä lue enää kummankaan juttuja ollenkaan ensimmäistäkään lausetta.

 

[TapparanMies]

Tuo pelaajapolku kiinnostaisi itseä, että avaatko mikä sielä nykyään on muuttunut sen suhteen ja missä se näkyy? Kun se on sinun mukaasi menestyksen takeena niin hyvällä tasolla. Tämä on siis aito kysymys ja toivon avaavaa todenperäistä vastausta, jota mielellään kuvataan konkreettisin esimerkein. Kiitos jo etukäteen!

Ps. oma veikkaukseni on kevät 2026 ja Hölön toinen kausi. Tämän veikkauksen annoin kun oltiin sarjataulukon viimeisenä ja aika monella teidän leiristä keuli mopo jo todella lujaa yli. Sielä oli sitä tapparalaista vastustajan ja pelin kunnioittamista ihan riittämiin.
[/QUOTE]


Mutta sinä kunnioitit ja ennen kaikkea luotit omaan tekemiseen. Se on nimenomaan voittavan organisaation merkki.

Pelaajapolun tärkeydellä tarkoitan lähinnä sitä, että omista kasvateista kasvaa muutamia runkopelaajia, jotka pitävät yllä seuran identiteettiä. Tämä on Tapparalla onnistunut hyvin pitkään. Sekin tietenkin vain yksi , mutta tärkeä palanen.

 

[polve]

Meillähän on siinä mielessä käynyt upeasti että 3/3 .. kaikki pronssit on hoidettu kotiin. Yhtä hyvin voisi olla kolme neljättä sijaa ja viimeisin mitali edelleen vuodelta 2001.

Väittäisin kuitenkin, että ne voitetut pronssit johtuu Ilveksen kiinnostuksesta ne voittaa. En nyt sanoisi, että se joukkueelle on mikään pakkopulla ollut.

Ja jos kyse on siitä, ettei joukkuetta kiinnosta pelata tuota peliä, se ei ansaitse yhtään mitään. Tämä näkyi tuossa mainitsemassani HIFK - Tappara-pelissä Tapparan osalta niin, että se vastaanotti perseraiskauksen, eikä ansainnut yhtään sen enempää.

 

[Ilveksenmiäs]

Väittäisin kuitenkin, että ne voitetut pronssit johtuu Ilveksen kiinnostuksesta ne voittaa. En nyt sanoisi, että se joukkueelle on mikään pakkopulla ollut.

Ja jos kyse on siitä, ettei joukkuetta kiinnosta pelata tuota peliä, se ei ansaitse yhtään mitään. Tämä näkyi tuossa mainitsemassani HIFK - Tappara-pelissä Tapparan osalta niin, että se vastaanotti perseraiskauksen, eikä ansainnut yhtään sen enempää.

Tottakai mutta varsinkin se ensimmäinen.. eiköhän KooKookin sitä halunnut. Ja toki ne kaikki on ansaittu olemalla parempia.

 

[El Reino]

Ilta-sanomien jutussa, jonka vissiin Lempäälän vahvistus on kirjoittanut (joka aina naurattaa näin tosissaan kirjoitetun Tampere-jutun nimissä), sanotaan oikeastaan juuri se, mistä olen aina ollut ihan eri mieltä. Jostain syystä mediassa elää tämä Tapparalaisten viljelemä fiktio, että Ilvesläiset ovat tosi kiinnostuneita Tapprasta, koska ovat kateellisia. Mielestäni asia on täysin päinvastoin. En ole seurannut Tapparan pelejä ikinä, ehkä yhtä paljon kuin Saipaa tai Ässiä. Totta kai paikalliset on paikallisia, mutta minulla ei ole mitään mielenkiintoa heihin tai Rautakorpeen.

On todennäköisesti pienisieluisuutta ja huonoa itsetuntoa pienellä sekoituksella Tapparan päädyssä, jonka toki ymmärrän, kun seurahistoria on "hiukan" hienompi Tamperelaisella seuralla (Tapparahan on lähinnä ympäryskuntien juttu), ja lisäksi toinen on vielä monilajiseura ja siinä Suomen suurin.

Tämän takia Ilves ja Tappara ovat aivan erilaisia

Eiköhän se ole juurikin niin, että tapparalaisia pelottaa enemmän Ilveksen menestys kuin oma menestymättömyys.

Ilvesläisiä kiinnostaa ennenkaikkea oman joukkueen menestys ja Tapparan tulos on lähellä yhdentekevää.

Tapparalaisten DNA:ssa tuntuu olevan myös täysi kritiikittömyys oman seuran tekemistä kohtaan, mutta samaan aikaan koitetaan kaivaa muiden tekemisistä virheitä. Pohjois-Korea on verrokkina siten osuva.

Ilveksen saama huomio myös tuntuu provosoivan. Useampikin tuttavapiirin vääräuskoinen on selkeästi närkästynyt aina, jos Ilveksen kannattajien tai vaikkapa mediatiimin toiminta saa julkisia kehuja. ”Me kilpaillaan mestaruudesta, eikä siitä, kellä on parhaat fanit” on viime vuosilta tuttu kommentti.